torstai 6. kesäkuuta 2013

Helle

"Mut eikö lämpö laihduta? Eli jos meen tonne aurinkoa palvomaan, niin mun pitäs laihtua?" 


Niin äiti kuin poikakin ovat päässeet "nauttimaan" lämmöstä. Siinä vaiheessa, kun ulkona on varjossa +27 ja tuulenvireestä ei ole tietoakaan, on hyvä pysytellä sisätiloissa, jossa tuulettimet huutavat ja makkarissa posottaa ilmastointilaite. Silti poika on onnistunut hankkimaan itselleen hikinäppyjä, niitä on selkä, niska ja naama täynnä.

Nenänäppy-Jake

Helle on myös  vaikuttanut siinä määrin, että ukkelille ei kelpaa ruoka. Edes normaalisti vaikka rekkalasteittain uppoava leipä ei maistu. Kokeiltu on tavan ruoat, hedelmä- ja marjasoseet, em. jääkaappikylmänä, viileät hedelmät mutta tulos on silti negatiivinen. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Onneksi maitoa poika litkii sen minkä ehtii, ettei pääse kuivumaan.
Ruokahaluttomuuteen voi myös vaikuttaa epäilyttävästi hampaita enteilevät ikenet, nimittäin yläetuhampaiden tulevalla paikalla ien pullottaa jo lupaavasti. Saas nähdä odotellaanko näitäkin hampaita muutama kuukausi. Toivottavasti ei!

Maidosta puheenollen.
Meillä on ollut käytössä pienen ikuisuuden Nutrilonin oranssissa purkissa olevaa maitoa, mutta lo and behold! Maito pääsi kerran loppumaan ja ABC:ltä tarttui mukaan Arlan Little Baby Organic -maitoa pari putelia ja hertsilei mitenkä hyvin se uppoaa pojalle! Minulle on siis yksi ja sama onko maito luomua vai kotimaista vai mitä, niin kauan kun poika sitä juo. Ja tätähän se juo. Enää ei tarvitse pohtia että kelpaakohan maito tälläkään kertaa, koska ihan kyselemättä Jakenaattori huitoo tuota. On vissiin nannaa. Ja vanhusten kukkaro kiittää, tämä on nimittäin (ainakin lähikaupassa) halvempaa kuin Nutrilon. Hurraa ja virkattu pingviini!

Vesikin on kivaa, kun sillä saa läträtä! 

maanantai 27. toukokuuta 2013

Keletanattu

"Arkkiviholliseni ruohonleikkurit ovat palanneet."

Ennen lapsen saantia vihasin ruohonleikkureita. Ikinä ei saanut nukkua rauhassa ikkuna auki pitkään, kun jo joku alkoi surruuttaaan sillä Belsebuubin keksinnöllä!
Miten voikaan ärsytys jotain masiinaa kohtaan kasvaa näin törkeisiin mittakaavoihin lapsensaannin myötä? Samaan syssyyn voin kirota roska-autot ja paikalliset HelvetinPerkeleet, eli mopoilijat.
Syy tälle sivistyssanoja tursuavalle tekstille kuorsaa Emmaljungissaan as I type. Takerrutaan sanaan kuorsaa.
Normaalisti minimies herää heti jos jossain edes tuoksahtaa kakstahti, eli mopon menovesi. Tältä kylältä kun näitä virittämättömiä vempeleitä tuskin puolta tusinaa enempää löytyy, armas lukija voinee siis kuvitella sen melun määrän, minkä kuuttakymppiä posottava mopedi katkaistulla pakoputkellaan saa aikaiseksi ja kuinka helposti siihen ääneen herää aikuinenkin, saati sitten penikka.
No, tänään kunnan ahkerin työmies päätti ajella taloyhtiön julkisilta plänteiltä nurtsit. Helevetin äänekkäällä päältäajettavalla paskarotiskolla. Jos ukkeli olisi ajanut kaikki nurmikot samaan syssyyn ja painunut sinne mihin aurinko ei paista sillä rottelollaan, olisi homma ollut vielä siedettävissä. Mutta EI. Tyyppi ajoi hetken, sammutti masiinan. Käynnisti, ajoi hetken, sammutti. Ja sama toistui useaan otteeseen. Meinasi äiti-ihminen olla aika käpynä, mutta ONNEKSI Jakenaattori jatkoi nukkumistaan. Ihmeiden aika ei siis ole ohi.

Ja ihmeistä kun alettiin puhumaan, niin lo and behold! Lapsella on hampaita! Kaksin kappalein! Äitienpäivänä kilahti ensimmäinen lusikkaan mummon luona, samalla kun äiti vietti aikaa pää vessanpöntössä. Syy posliinin halailulle ei ollut kuitenkaan krapula vaan meille rantautunut oksennustauti, joka hyppi akselilla Jake-isomummo-kummitussetä-äiti ja kaikki siltä väliltä. Ainoa, joka tartuntaa ei saanut taisi olla isomummon koira.

Hampaat 1.1. ja 1.2.


Ja lisää ihmeitä, meidän ukko ryömii! Tai no, liekö tuo nyt sitten ryömimistä kun ukko vetää itseään kaksin käsin eteenpäin pitkin ja poikin lattioita, ihansama. Liikkuu kuitenkin. Kauan sitä odotettiinkin ja nyt aina tupakalla käydessä tulee kuulosteltua että ottaako pleikkari kyytiä, vai kenties näppäimistö ja hiiri. Jostain kumman syystä tupakkitauot ovat lyhentyneet kestoltaan puoleen.

Jake ja isomummon koiruus Nuppu jakamassa maissinaksua
Mökilläkin päästiin piipahtamaan viikonlopun aikana ja Jake oli ihan ihmeissään kaikesta siitä sinisestä ja kimmeltävästä. Ihme ainetta tuo järvi. Mukana oli tottakai myös hovikuvaaja, että saatiin ikuistettua ukkelin eka mökkireissu. Ensimmäisestä ja kolmannesta kuvasta syyt siis Pia Aholaiselle!

Maailman söpöin Jake
Neuvolassakin käytiin, 8kk ja 9kk iässä. Ihme touhua tuollakin taas. Ukolle oli 7-8kk välissä tullut pituutta 4cm, niin onko se mikään ihme, jos painoa ei kerry samaan tahtiin? No ei minunkaan mielestä, mutta mittailtiin kuitenkin uudelleen 9kk iässä. Ja sillä välillä ipanaattori sairasti oksennustaudin, joten eipä se paino ollut juurikaan noussut. Onneksi tämä täti ei valittanut aiheesta.

Tämänhetkiset mitat siis:

9100g ja 75cm. 

Ainiinbytheway, meillä on tällaisia:

Kissanpentuja!
Niistä ihanuuksista lisää TÄÄLLÄ. Käykäähän kurkkimassa!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Aktiivinen puuronsyöttäjä

"Mistä näitä aktiivisia äitejä sikiää? HÄ!"

Olen laiska. Olen aina ollut. Minua ei saa millään ujutettua "aktiivinen äiti" -kategoriaan.
Me ei käydä perhekerhoissa, muskareissa, ei missään. Ja vaikka mitään etukäteen suunniteltuja hommia ei ole, tuntuu siltä, että aika ei riitä mihinkään. En ymmärrä teitä äitejä, jotka pyöritätte kotia, käytte kerhoilemassa, puistoilemassa, kävelyillä, jumpassa, yms yms yms ja silti olette elossa! Miten helvetissä te sen teette??

Olen kahtena viime päivänä joutunut pakon edessä *kävelemään*. Siis muuallekin kuin autolle ja autosta. Auton vetoakseli sanoi riksrakspoks ja apostolinkyyti kutsuu. Jumalauta että sitä osaa ämmä olla heikossa hapessa! Ihan tosi hei, kävelen 500m ja pohkeita pakottaa ja astmapiippu huutaa Gloriaa. Mummotkin painaa menemään nopeammin kuin minä ja tekisi mieli ryövätä mummoilta pari nitroa, jos minäkin jaksaisin niiden avulla. Ei terve, pakko tässä on kai alkaa liikkumaan oikeasti, ei tästä tule mitään. Mahamakkara jatkaa vaan kasvuaan ja ahteri leviää. Mitkään vaatteet ei mahdu kohta päälle ja en *halua* ostaa isompia.

Ja sitten Itse Asiaan, eli Jakeen.
Ukko on parin päivän päästä 8kk ja on olevinaan jo niiin iso poika. Huippunopeus on noin kaksi metriä minuutissa taaksepäin. Eli -2m/min. Aika hyvin! Hampaitakaan ei vielä näy. Mutta ikenet on kyllä sen näköiset, että minä hetkenä hyvänsä saattaa hampaita ilmestyä alas eteen.
Minimies on myös päättänyt, että puuro ei ole hyvää kotona. Mummojen luona puuro uppoaa mutkattomasti, toisin kuin kotipöydän ääressä. Tänä aamuna pitkällisen taistelun tulos; 2 lusikallista puuroa ja 4 lusikallista päärynäsosetta. Eilen illalla ukko yllätti itsensäkin ja söi ehkä jopa 10 lusikallista puuroa. Leipää kyllä uppoisi vaikka kuinka paljon, mutta kun sen syöminen on aika haasteellista, äiti nirhii pieniä palasia leivästä ja tyrkkää lapselle suuhun, samalla kun pöydällä on kasa palasia houkuttelemassa pinsettiotteen harjoittelua.
Puuroja on siis mätystelty seuraavia makuja: perus kaurapuuro, neljän viljan puuro, (edelliset ft. erinäiset hedelmä- ja marjasoseet) puolukkapuuro, omena-kaurapuuro ja uutuutena mustikka-päärynäpuuro.

Joten nyt kysyn teiltä, mitä helevettiä minä tuolle lapselle syötän aamulla ja illalla?!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Perspiraatio kateissa

"Äiti on vähän väsynyt." Ja kasa muita tekosyitä

Joko saa hävetä? Hyvä. Ok, nyt riitti häpeily.
Mutta oikeesti, miten voi olla niin vaikea aloittaa yksi entry? Ja sen jälkeen toinen? Missä mun perspiraatio, hä! (Joojoo, inspiraatio, tiedetäään.)
Hyvinkö sitä kerrattiin neuvolakuulumisia? Saati sitten kuvausoperaatiota.. No jos nyt sitten kertaillaan kuulumisia.

Elieli, Tammikuussa kun käytiin neuvolassa, oli minimies 5kk vanha ja mitat näyttivät suurinpiirtein tältä:
7794g ja 66,5cm. Jakenaattori näytti viiden kuukauden vanhana suurinpiirtein tältä:

Kopiraitit taas Pia Aholaiselle!

En muistaakseni ole tässä blogissa hehkuttanut miten ihanaa onkaan, kun ystävänä sattuu olemaan ihminen, jonka kädessä hyiCanon kestää ja joka saa (vaikka photoshoppaamalla) minustakin otetut kuvat näyttämään siedettäviltä. Mutta se on ihan superia! Saan vaikka joka kuukausi pikkumiehestä ihan mahtavanupeita kuvia ja itse ei tarvitse liikauttaa eväänsäkään. Tai saati ottaa omaa Nikonia hyllystä ja yrittää saada kuvia. Parhautta nti. Aholaisen kuvaussessioissa on kuitenkin se, että kuvaajalla ja kuvattavalla tuntuu olevan ihan yhtä kivaa. On kiva, kun kiva Semi-Iso Täti on kiva, Jakenkin mielestä. Tosin ylläolevan kuvan kuvaussessiossa kenelläkään ei ollut kivaa. Jakea ei naurattanut, ei sitten ollenkaan, äiskällä ja iskällä oli mielettömän kuuma ja kuvaajalla meni hermo supermahtavaan valaistukseen.

See Pia Aholainen...ögein

6kk neuvolassa ukko painoi 8256g ja oli 68,5cm pitkä. Iso mies siis jo!
Tai no, nyt vielä isompi, onhan uketsu jo 7kk! Tässä kuussa ei neuvolaa ollutkaan, seuraavan kerran neuvolantäti pääsee Jakea ihastelemaan ensi kuussa, 8kk neuvolassa. Joskos sitä tällä kertaa saisi siihen neuvolakorttiin jotain muutakin kuin että kasvaa.. Olisi kiva jos siellä edes joskus lukisi jotain siitä miten ihastuttava ja etevä ja hurrrmaava minun lapseni on neuvolan tätsykänkin mielestä. Ja siis tottakai se on, eihän neuvolassa töitä tekevä, kuolaavia räkänokkia joka päivä näkevä ihminen voi olla huomaamatta miten erityinen juuri minun lapseni on - eihän?

Tällä kertaa en tee mitään lupauksia päivitellä, tekstiä tulee kun perspiraatio päättää ilmaantua taas paikalle muussakin kuin rakennekynsimuodossa. Ai tä hä! Kynsiä vai! Hähää, selvinnee myöhemmin. (Tässä olisi melkein hymiön paikka, mutta ei, en laita!)

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Voihan pakkanen!

"Hyyyyyyyyiiii, kylymä!" 

Aamulla kun herään ja lämmittelen uketsulle aamupuuroa, kurkin aina samalla lämpömittaria. Jos mittari näyttää alle -15 astetta, hymähdän tyytyväisenä, pojan saa ulos nukkumaan. Jos taas mittari näyttää hieman yli -15, mutristan huuliani, ok, pojan voi laittaa ulos, mutta paksusti pakattuna ja vaunujen päälle paksu viltti. Jos taas mittari näyttää järkyttäviä lukemia, eli melkein -20 (tai yli), ei mene poika ulos ja äitikin käy tupakalla vain pari kertaa päivässä.
Äidin taidonnäyttö pikkumiehen aamupuuron lämmityksestä.

Lottoan, etten ole ainoa vanhempi joka kiroaa kovia pakkasia, kun ei saa lasta ulos nukkumaan. Yleensähän lapset nukkuvat paremmin ulkona, näin meilläkin. Jakenaattori ottaa sisällä vain max tunnin torkkuja, kun taas ulkona voi mennä kevyesti kolme, ehkä jopa neljä tuntia. Ja kun ukko nukkuu, on ukko tyytyväinen. Kun ukko torkkuu, on ukko kiukkuinen.

Meillä jouduttin vaihtamaan vaunuista jo rattaisiin, eihän tuo ukkeli millään mahdu lämpöpussin kanssa enää vaunukoppaan, NYYH! Toki rattaatkin ovat kivan näköiset, mutta tykkäsin vaunuista enemmän.
Meillä on siis arkikäytössä Emmaljungan City Crossit, valkolakatulla rungolla ja PP/Blue -kankailla. Aina olen Emmaljungia himoinnut ja tottahan sellaiset oli pakko saada. Näissä on mahtava jousitus ja kevyetkin ne ovat. Kaupungille jos mennään (mitä harvoin tehdään), käytössä on Teutonia Funit, jotka kääntyvät kuin unelma ja mahtuvat pienestäkin rakosesta.

Minimes torkuilla Dookyn takana.

Jahas, kolmen tunnin summeri soi ja Jakenaattori pitää saada sisälle ja syömään, siltä meinaa kuulostaa rattaissa.
Myöhemmin jos saisin kerrattua neuvolakuulumiset ja viimeviikkoisesta kuvausoperaatiosta!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Imetys ja sen loppu

"Vittu. Mitä. Paskaa." 

Tässäpä aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Nimittäin meidän imetyskokemuksista.

Raskauden aikana ja ennen raskautta olin ajatellut, että tottahan minä imetän, jos se vain onnistuu. Alusta asti oli selviö, että pullostakin maitoa tarjotaan, vaikka se hämmentää lapsen imuotetta ja vaikka korvikkeet ovat pahasta ja minä kamalanhirveä huono äiti jos sellaista lapselleni syötän.

No, poika syntyi ja ensimmäiset tipat syötiin synnytyssalissa. Lapsi ei saanut itse hamuta rintaa kuten olin halunnut, päällepäsmäri kätilö piti huolen siitä että minun toiveillani ei ollut mitään väliä.
Osastolla sain kerran nopeasti imetysohjausta, lapsi sai imuotteen kondikseen ja minä imetin. Enempääkään imetysohjausta en olisi tarvinnut, homma toimi. Ongelmana oli se, että mieltäni ei täyttänyt se autuas tunne, miten vain minä voin ruokkia lastani, yhteenkuuluvuuden tunne lapsen syödessä jäi vain toiveeksi.
Synnärillä jo sain (ja pyytämättä) Lansinohia kipeisiin rinnanpäihin. Ja totta helvetissä ne olivat kipeät, ei sellaiseen touhuun totu hetkessä. Tämäkään ei ollut mikään yllätys, olin rintojen kipeyttä osannut odottaakin. Samaten sitä kipua osasin odottaa, kun maito pakkautui rintoihin ja koko rintavarustus oli kova kuin kivi. Poika mätysti sen minkä ehti, minä majailin sohvalla pojan, mehupurkin ja Lansinoh-tuubin kanssa. Kun poika oli saanut syötyä, rintapumppu alkoi laulaa. Sohvaan kului minun ahterini kokoinen kuoppa ja jatkuvasta istumisesta tuli peräpukama.

Kuten sanottua, homma toimi.
Mutta.
Minä en tykännyt imettää. Se oli sanalla sanottuna ihan syvältä.
Yritä nyt tällaisten riipputissien kanssa saada lapsi lähelle itseäsi, jumalauta sehän tukehtuu kun koko tissi peittää penikan naaman! Toisella kädellä sitten tissiä sivuun että ipanaattori saa happea.
Koko imetysliivit ja imetyspaidat -systeemi on helvetin hankala! Paidat eivät istu ja niiden kanssa on helvetin hankala puljata, kun lapsi tahtoo ruokaa nythetivälittömästi. Liviit eivät tue ja tällaiset hehtaarihinkit tarvitsevat sitä tukea! Toki tukeviakin liivejä saa, mutta ei minulla ole varaa törsätä monia kymmeniä euroja sellaisiin, työtön sosiaalipummi. Öisinkin pitää olla liivit (toki yöllä on hyvä kun ne ovat sellaiset röllykät), ettei koko helvetin sänky ui maidossa.
Minulla ei ole ongelmaa esitellä ryntäitäni vaikka koko maailmalle, jos tarkoituksena on saada lapselle ruokaa, mutta olisi nyt perkele se esittely edes helpompaa.

Lisäksi imetyksen lopetuspäätökseen vaikuttivat minun allergiani. Mulla on todella suppea ruokavalio muutenkin, olen allerginen mm. kaikille hedelmille paitsi ananakselle ja kaikille kypsentämättömille rehuille. Ja kypsennetyt on hyiyäk.
Jake kitisi koko imetyksen ajan mahakipujaan. Tiedä sitten, että mikä ruoka-aine oli kyseessä mikä toisen mahaan kävi, en alkanut selvittämään jättämällä alunperinkin helvetin suppeasta ruokalistastani vielä jotain pois.
Minulle on turha tulla sanomaan, miten äidinmaito on parempaa kuin korvike, koska meikäläisen ruokavaliolla kakara ei todellakaan saa puoliakaan niistä vitamiineista mitä pitäisi, toisin kuin korvikkeesta. Voi olla, että korvike edistää allergioita, mutta jos lapsi on äitiinsä tullut, niin ei niiltä voi välttyä muutenkaan.

Minä imetin kolme viikkoa ja lopetuspäätös oli helpotus. Jake kasvaa ja kukoistaa, vatsa pelaa paremmin kuin imetysaikana ja yhtäkään allergisoivaa ruoka-ainetta ei ole tullut vielä vastaan.
Tiedä sitten että miten imetys menee mahdollisen seuraavan lapsen kanssa, sen näkee aikanaan. Voihan se olla, että se onkin sitten kivaa.

Nomnom, Jake ite!

Mitenkäs armaiden lukijoiden imetyskokemukset? Joko saan sapiskaa huonona äitinä imetyksen lopettamisesta? 

Liebster!

"Oi vitsi, mun blogista tykätään!" 

Omigosh, Lydas Gravid - Raskaana -blogista oli melkein tägäillyt tämän emännyksen Liebster Blog- kirjoitukseensa, kiitos siitä, olen todella otettu! (Ja ilmeisesti hetkellisen mielenhäiriön kourissa kun aion oikeasti tehdä tämän..)




Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
Jake (Aika selviö, eikö?)
Ukkonen (Vaikka se onkin välillä ihan helkkarin raivostuttava.) 
Ruoka (You should see me hungry. ..or mayybee not.)
Musiikki
Ystävät
(Interesting fact: Hyvä musiikki saa minut joskus itkemään.)


Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
No se ruoka..
Hellyys ja huomio
Puhelin
Battery (Ilmankin toki pärjää, mutta kaikki pääsee helpommalla kun mamma saa energiansa, kun kahvikaan ei kelpaa)
Tupakka (ditto.)
(Interesting fact: Olen tekstiviesti- ja fb-addikti)


Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Laila Hietamiehen Sonja-sarja
Sophie Kinsellan Shopaholic-sarja (josta muuten tulee uusi kirja tänä vuonna, jjjeee!)
Anya Seton - Katherine
Anna-Leena Härkönen - Ei Kiitos (ja oikeastaan koko muukin tuotanto..)
Tolstoi - Anna Karenina
(Interesting fact: Minun mielestäni Twilight-KIRJAsarja on ihan mahti. Ihan vaan sen takia kun sitä voi lukea aivot niiin narikassa. Vaikka teksti on köykäistä ja juoni armotonta teinihömppää. Mutta ei sitä kenellekään voi suositella. Niin ja tykkään lukea englanniksi kaiken.)

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:
Abba
Scooter (Vanha tuotanto!)
Metallica
Erin
Mariska
(Musiikkimakuni on LAAJA. Tässä ensimmäiset mieleen tulleet.)
(Interesting fact: Kuuntelin Eriniä ihan mielettömästi kun alettiin Ukkosen kanssa pyörimään. Ja vuotta myöhemmin kun ponnistin Jakea maailmaan, tajusin kesken ponnistuksen että radiossa soi Erinin Vanha Sydän. )


Viisi lempiruokaasi:
Ranskalaiset ja hampuusit  (shocker!)
Kaalilaatikko
Pulimössö
Stroganoff
Uunilenkki (luulisi että Jakea odottaessa olisi tullut immuuniksi lenkin houkutuksille..)
(Interesting fact: en oikeastaan tykkää pizzasta. Jos tilaan pizzan, tilaan sen ilman juustoa.)


Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
Englanti/Irlanti
Japani
USA/Route 66/Hawaii
Venäjä
Roadtrip ympäri Suomen!
(Interesting fact: Jotkut haaveilee ulkomaanmatkasta. Minä olisin intopiukeana jo Turun-matkastakin.)


Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Ailahtelevainen
Empaattinen
Äänekäs
Ihana
Kamala
(Interesting fact: Tällä hetkellä olen nälkäinen ja jos en kohta saa ruokaa, niin kärttyinen!)


Viisi asiaa, joista unelmoit:
Parannuskeino allergioihin! Ja sen myötä..
Oma pientila
Lisää elukoita (Koira/koiria, pupuja, kanoja, lampaita ja poni. Mutta ei yhtään kukkoa, koska niiltä vääntyisi niskat jo samana päivänä.)
Lisää lapsia (ainakin kaksi!)
Bed and Breakfast-mesta (koska tottakai kaikki haluaisi sitten tulla meille yöksi ja aamupalalle!)
(Interesting fact: Olen siis algeerinen melkein kaikille elukoille. Silti niitä pitäisi olla.) 


Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:
Kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä ja sekin sulaa pois.
Et ehkä ole mikään ruusu, mutta kukkii ne perunatkin.
Opi huomaamaan elämän pienet kivat asiat. Lisäkilojen mukana tissitkin kasvaa!
(Interesting fact: En keksi enempää.)

Tägääminen sitten onkin jo vaikeampaa.. Melkein kaikki blogit, joita luen, ovat jo oman Liebsterinsä saaneet.

Joten olen ah-niin-ihana ja tägään Jaken tyttöystävästä kertovan blogin, Tämmöiset Tytöt! Mmirka, ole hyvä. 
Ja jollen ihan väärin kurkkinut, niin Paukkuliinilla ei vielä Liebsteriä ole. Paukkuliinin edesottamuksia pystyy seuraamaan HupsisHupsis -blogissa.
Näiden kahden mahtiblogin lisäksi on ihan pakko tägäillä Lisa Love Ketustelua-blogista. En tiedä, onko sielläpäin jo liebsteriä (todennäköisesti on), mutta pakko kun pakko, kun kerran tykkään niin hirmuisesti! 


Jos vaikka iltasella saisin aikaiseksi ihan oikeaa päivitystä sitten. Kunhan muistaisin mistä minun piti kirjoittaa..
Ja niin! Laittakaa tulemaan postaustoiveita! Jos joku asia näinkin hurjassa elämässä kinostaa, niin mielelläni siitä lätisen. 


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Näin meillä, entäs teillä?

"Uusi vuosi, uudet kujeet.."

Kun kaikki muutkin tekevät hienoja lupauksia, niin jos minäkin!
..tosin tämä lupaus tuskin tulee pitämään viikkoa pidempään, mutta parempi sekin kuin ei mitään, eikösjuu?

Tarkoitus olisi ottaa itseä taas vaihteeksi niskasta kiinni tämän blogin suhteen. Lapsi kasvaa ja minulla on tärkeitä tapahtumia ja päivämääriä ylhäällä vain facebookissa. Vauvakirjojakin roikkuu hyllyssä kaksi, joista toista on täytetty hieman. Melkein hävettää.
Puhumattakaan siitä, miten kiva on kun ihmiset käyvät kommentoimassa minun jorinoihini, on hienoa kun joku jaksaa lueskella näitä lätinöitä. Kiitos siitä.

Jospa aloittaisin listaamalla, että mitä Jake jo osaa ja milloin nämä taidot on saavutettu. Samalla voi hyvin kerrata viime vuoden loppua, että mitä meille ja lapselle on tapahtunut. (koska ajanlaskuhan toki alkoi siitä kun ipanaattori syntyi.) Eli ei muuta kuin facebook laulamaan!
Pahoittelut muuten järkyttävän huonosta kuvanlaadusta seuraavissa kuvissa, syytetään Lumiaa ja Samsungia, jookoskookos. Kuvaajassa ei ole ikinä vikaa.

Syyskuu 2012
21. päivä oli minun ja Ukkosen 1v-vuosipäivä. Ja samana päivänä minimies täytti yhden kuukauden.
30. päivä Potusta tuli Jake.

Lokakuu 2012
4. päivä Jake höpötteli enimmäistä kertaa kunnolla. Pienestä ukosta lähti niin armotonta kalkatusta, että ei tosikaan.
13. päivä oli ipanaattorin ensimmäinen kaninäyttely. Pieksämäellä käytiin näyttelemässä ja A-setä meinasi viedä pienen nallepukuun sonnustautuneen ukkelin mukanaan Tampereelle.
29. päivä on kirjattu naamakirjaan, että poika on alkanut naureskelemaan.


Marraskuu 2012
11. päivä, isänpäivänä meillä aloitettiin kiinteiden maistelu.
13. päivän aamukeskustelut on kirjattu ylös. Julkaisen tämän ihan vin siksi kun on niin suloinen muisto: "Luettelin pikkumiehelle Star Wars -hahmoja ja hullut naurut saivat Obi-Wan Kenobi, Luke Skywalker ja General Grievous. Hieno padawan. ♥"
23. päivä äidin viiden vuoden odotus palkittiin ja äiti-ihminen pääsi Tomi Metsäkedon joulukonserttiin.


Joulukuu 2012
1. päivä heräsin taas tajuamaan, että minulla ei ole *taaskaan* joulukalenteria ja teen vakaan päätöksen, että ensi vuonna meillä on Kunnon Joulu.
..nimittäin koko joulukuu meni ihan ohi. Joulu ja kaikki. Minä, the ultimaalinen Joulufriikki en ollut innoissani.
Tästäkö se aikuiseksi kasvaminen alkoi? Kyllä on karvasta.

Tammikuu 2013
6. päivä minimies tajusi, että selältään voi kääntyä mahalleen!
8. päivä opittiin kääntymään myös mahaltaan selälleen ja jopa ihan hallitusti, ilman pään kolahtamisia.
Yyyyh, mulla ei ole kohta enää vauvaa!
Ylhäällä ei ole, että kauanko Jake on yrittänyt päästä istumaan, puoli-istuvassa asennossa ei ole hyvä, ei sitten ollenkaan. Ainakin joulukuun puolestavälistä tätä on jatkunut.

Listaan vielä Jaken kasvun vuodelta 2012.

Syntymämitat (21.8.) 51cm 3710g
Hieman yli 1kk (4.10.) 57cm 5184g
2kk 59,5cm 5652g
3kk 62,5cm 6418g
4kk 65cm 7170g

Minun taloudessani painotetaan, että neuvolan ja lastenruokavalmistajien suositusikärajat ovat vain ja ainoastaan suosituksia. Tämän takia meillä on mätystelty soseita siitä asti kun poika oli 3,5kk. Nyt, 4,5kk ikäisenä meillä aloiteltiin puurojen maistelut aamuisin ja iltaisin. Liharuokiakin maisteltiin mutta minimies ei tuntunut oikein tykkäävän, joten jääkööt myöhemmäksi. Ja niin kauan kun ukkelin masu pysyy yhtä hyväkuntoisena, samaa linjaa jatketaan. Suurinpiirtein tältä näyttää meidän päivän syömiset (siis Jaken, ei äidin. Äidin syömisiä ei listailla.[Vaikka ehkä syytä olisi.])

Aamulla vajaa puoli tetraa puuroa ja niin paljon maitoa kuin ukolle saa ujutettua.
Ensimmäisten päikkäreiden jälkeen, n. klo 12-13 vajaa purkki-purkki ei-makeaa sosetta (peruna-porkkanaa, kasviksia tms.) Ja taas maitoa niin paljon kuin napa vetää. (eli hyvällä tuurilla n. 100ml)
Toisten päikkäreiden jälkeen puolisen purkkia ei-makeaa ja jälkiruoaksi makeaa sosetta. Ja taas ujutellaan maitoa alas.
Iltasella, eli 7-8 maissa taas puuroa ja maitoa.
Yöllä Jake huitoo kyselemättä 1-2 kertaa 200ml maitoa.

Puuuuuuroa!

Iltaitkut meillä on jääneet onneksi jo pois ja herra simahtaa siinä 8-9 aikoja ihan nätisti. Muutamaan otteeseen saattaa ehkä joutua asentamaan tutinakin tunnetun äänenvaimentimen uudelleen, mutta esim. viime yönä yösyötöstä aamuheräämiseen Jake tuhisi sängyssään nätisti ilman tutia ja hyvä niin. Tämä äiti inhoaa ylimääräistä tutin lussutusta.

Ja lopuksi vielä todiste siitä, miten meidän Jake ihan oikeasti kääntyilee jo! ..kohta se painelee pitkin kyliä potkimassa mummoja..


video