Rakkaus on ruma sana

"Parempi vois olla vaikka liivi taikka laavu
suomi taikka suudelma, ilta taikka aamu
kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus"

Näin hoilaa Ismo Alanko. Monesti sitä on samaa mieltä. Tosin henkilökohtaisesti, kun on kuunnellut lapsuutensa ja nuoruutensa kuunnellut ranskaa joka päivä, ei sekään kuulosta mitenkään erityisen kauniilta tai romanttiselta. Mutta, to each to their own.

Meinasin siis tämän blogientryn pyhittää rakkaudesta ja rakastamisesta puhumiseen.

On jotenkin mieltä myllerryttävää, että heti ja välittömästi kun aiemmin päällekustuun tikkuun ilmestyi kaksi viivaa yhden sijaan, suunnittelematta ja aivan täysin yllättäen, lennähtivät kädet välittömästi vatsalle ja suunnattoman, valtavan, järkyttävän suuri rakkaus sitä kasvavaa solumöykkyä kohtaan valtasi minut. Jo ennen kuin varmistus kohdunsisäisestä raskaudesta saatiin, rakastin tätä lasta aivan mielettömästi. Ja silti, tunne vaan kasvaa kasvamistaan sitä mukaa kun ipanaattori kasvaa. En uskalla edes ajatella millainen tunnehyöky minut valtaa, kunhan lapsi tulee ulkomaailmaan asti.

Ja entäpä sitten rakkaus tuota ukkosta kohtaan? Miestä, joka välillä raivosuttaa minua niin jumalattomasti, että tekee vaan mieli heittää koko ukko seinään ja antaa olla. Miestä, joka tekee välillä niin älyttömän typeriä juttuja, että tuntuu siltä, että maailmassa ei voi olla toista yhtä tyhmää miestä. Miestä, joka typerästikin käyttäytyessään on minulle jotain niin rakasta, että tuntuu siltä, että pakahdun välillä. Miestä, joka nukkuessaankin pystyy rauhoittamaan tuskaisen mieleni vain olemalla siinä vieressä. ..Eiköhän tuo kerro jo kaiken tarvittavan.

Ähpuh, nyt tulee kyllä sellaista siirappia, että hampaatkin mätänee. Joten asiaa tasapainottamaan masukuva!

Pallomasi rv 21+2

P-p-poika!

"Kyllähän hän on auliisti sitä sukupuoltaan tuossa näytellyt..." No kappas, niinpä näyttää! 

Eilen oli tosiaan rakenneultra ja sieltä selvisi, että meille on tulossa pieni mies. Paino sanalla pieni, ukko vastasi nimittäin viikkoja 19 ja eilen oli kuitenkin rv 20+3. Mutta täysin sopusuhtainen ja terve pupuJussi sieltä olisi tulossa.
Alunperin jännitin ultraa kamalasti, josko olisin pettynyt jos tulossa olisikin poika, eikä tyttö, kuten toivoin.. Mutta minkään sortin pettymystä ei onneksi tullut, olin kerennyt ajatukseen tottumaan kun etukäteisajatus oli, että poika on tulossa. Kun sukupuoli selvisi, ajatus oli vain, että "No tietysti. Äitin rakas pieni mies siellä." <3

Ultran jälkeen mentiin Kuopio Big Cityyn shoppailureissulle, äitini oli  jo ultran aikana ollut sekoilemassa Prismassa ja mukaan oli tarttunut tuttipulloja molemmissa väreissä. Kun poikalupaus saatiin, pääsi mummohullu todellakin valloilleen.. Lindexiltä tarttui mukaan joka ikinen Bamsen pojalle sopiva vaate ja sukkia ja ja ja.. Jopa minua alkoi hirvittämään kun ilmeisesti ennen ilmennyt mummohulluus oli vain alkusoittoa. En uskalla ajatella sitä aikaa, kun lapsi syntyy.
Mummohullu pääsi valloilleen myös Carlsonilla, jossa oli taas pakko käydä kuolaamassa uusia vauvanvaunuja. Tai lähinnä sinne mentiin katsomaan turvakaukaloita, vertailemaan Brioja ja Britaxeja. Mutta sitten hullumummo päätti alkaa sekoilemaan sen minkä ehti ja päätti, että lapselle ostetaan jo vanhojen vaunujen lisäksi toiset. Upouudet Teutonia Fun System- yhdistelmät. Jeesus kristus minkä hintaiset ne on! Joko saa pyörtyä? Hyvä. Itse en tähän sekoiluun osallistu enää, jos mummeli haluaa vähäiset roponsa laittaa vaunuihin, niin laittakoot, helkkarin hyväthän ne oli. Eivätkä yhtä kuumat kuin ne Emmaljungat jotka meillä on. Saas nyt nähdä miten tämä juttu etenee. Innolla ja kauhulla odotan.

Carlsonin reissun jälkeen tunsin että pikku-ukko riehui ihan olan takaa ja äiti laittoi sitten käden mahalleni ja huuteli Potulle, että "Haluaako Pottu Teutoniat, potkasehan mummoa!" Jolloin kiltti lapsi teki kuten käskettiin ja alkoi monottamaan äidin kättä. Siitäkös se riemu sitten repesi, seuraavaksi oli isin vuoro saada sisäistä mukilointia osakseen. Mahtoi olla iloinen pieni mies masussa ja isilläkin oli tippa linssissä keskellä Sokosta.

Tosiaan, tämän kokoisesta mahasta Pottu mukiloi äitiä päivittäin:

Rv 20+1

Ja tämän näköinen otus siellä uiskentelee:

Pieni, hieno mies. <3 

Toinen oli kovasti sitä mieltä, että naama täytyy piilottaa istukkaan.

Liikuttumisia

"Houston, we can has movements!" 

Torstaina sitä tuli rampattua tuolla terveyskeskuksessa ihan huolella. Ensin neuvolassa, jossa sain ihmeekseni kuulla, että SF-mitta on ihan yläkäyrällä. Ja minä kun tuskaisina hetkinä mietin, että ei se kasva ollenkaan.. Paino ei ollut noussut yhtään, kotivaaka näytti painon pudonneen, mutta neuvolassa oli vaatteet päällä, toisin kuin kotona. Kaikenkaikkiaan suhteellisen mukava reissu, napinaa tuli edelleen ruokatottumuksista. "Innolla" odotan parin viikon päästä olevaa ravintoterapeuttia, että kuinka paljon sieltä kuuluu valitusta.

Myöhemmin iltapäivällä kävin sitten keskutelemassa oman lääkärin kanssa pikkuhiljaa takaisin hiipineestä masennuksestani.
Olen siis masennuksen kanssa taistellut muutamaan otteeseen aiemminkin ja nyt sitten ollaan samassa tilanteessa taas. Lääkitys ja keskusteluapua. Tosin itsediagnosoitu tila taas kerran. Lääkityksen aloitin jo eilen ja toivon, että tilanne alkaa paranemaan. En jaksaisi enää itkeä joka päivä, eikä tämä minun jatkuva huono olo tee hyvää Potullekaan. Lääkkeet ovat samoja, mitä olen aiemminkin syönyt, joten positiivisesti ajatellen uskoisin, että jo viikon päästä on paljon parempi olla. ...Sitä odotellessa.

Sitten positiivisempiin aiheisiin! Meillä liikutaan niin, että äitikin tajuaa jo! Tuli ihan hölmö olo, kun istuin autoon, lähdettiin liikenteeseen ja masussa tuntui muljuamista. No, isin ipanaattorihan siellä painaa kaasupoljinta ja hilluu kun isi tekee samoin. Suurinpiirtein tähän malliin:

Ja sitten vielä kuvaa kasvaneesta masusta:

Rv 18+2. Nyt voi kuvata jo paidan kanssa, hurraa! 

Asiaa äitiysvaatteista

"Mä en enää ikinä käytä mitään muita housuja kuin mammahousuja!" 

Minulle on ihan yksi hailee, että johtuuko tämä masun yllättävä kasvu turvotuksesta, ummetuksesta (joka jäi mainitsematta pisimpään jatkuneena oireena viime postauksessa) vai mistä, mutta MINÄ TYKKÄÄN!
Tulin siihen lopputulokseen, että mammahousut on pakko hommata, kun 2-3 kokoa liian isot housut tuntuvat vatsan kohdalta epämukavilta. Näitä pöksyjä jemmassa siis siltä ajalta kun painoin 15kg enemmän kuin nyt. Voitte kuvitella, miten hienolta k.o. farkut näyttivät päällä. Pientä roikkumista ja kasvunvaraa jos oli havaittavissa..

Eilen sitten käytiin tutkimassa Varkauden suurkaupungin kirpputorien antia ja heti ekalta kirpparilta tarttui mukaan 3e maksaneet äitiysfarkut. Kotona huitaisin nämä päälle ja se oli rakkautta ensi hetkestä. Voi kiesus, housut, jotka ei purista, kiristä tai tunnu epäkivoilta mahasta, mutta jotka eivät roiku päällä (pahasti)! Pikkasen pitää housuja ottaa reisistä sisään, mutta kolmen euron hankinnaksi ei pahat ollenkaan. Saas nähdä, mitä Kuopion kaupungin kirppuisilla toreilla on tarjottavana huomenna..

En jaksa ymmärtää, miksi äitiyshousuja sanotaan rumiksi, koska minun silmään ne näyttää loppupeleissä ihan tavallisilta housuilta, ellei paita ole mallia "loppuuhetirintojenalle", jolloin mahdollinen masutuubi näkyy. Henk.koht. olen ainakin näihin yksien pöksyjen ulkonäköön vallan tyytyväinen, enkä vähiten siksi, että masu näkyy nämä päällä ihan eri tavalla.

..josta pääsenkin sitten aasinsillalla hienosti hehkutamaan tätä masuani. Se alkaa olla jo I-HA-NA. Ja tosiaan, ihan sama mistä koon muuttuminen johtuu. Pikkasen jos vielä mahamakkarat roikkuu tiellä, mutta kyllä siellä alla ihan oikea vauvamasu on. Voi hertsileijaa miten osaa tätä mammaa hymyilyttää vähän väliä. Tosin sen verran veikkaisin, että raskauden edetessä tulen masua ja sen kokoa kiroamaan, mutta se on sitten sen ajan murhe.