YYA-sopimus gone wrong

"Kun sanan 'valta' eteen laittaa sanan 'valta', se näyttää valtavalta! Aivan kuten tämän viikon pottikin! ...ja mun maha." 

Olen toiminut vuokranantajana viimeiset 9kk. Vuokrasin mukavan yksiön nuorelle miehelle täysylläpidolla. Viimeaikoina on vaan alkanut tuntumaan siltä, että en jaksaisi k.o. vuokralaisen jatkuvaa pahoinpitelyä, potkimista, nyrkeillä hakkaamista.. Vuokralaiselle on tarjottu Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto-sopimusta, mutta useista yhteydenotoista huolimatta vuokralainen ei ole halunnut sopimusta allekirjoittaa. Joten nyt olen toisen asianomaisen avustuksella alkanut häätämään vuokralaista yksiöstäni.

Tosiaan, tämä mamma alkaa olla lievästi sanottuna aika turhautunut. Veikkaisin, että ei turhauttaisi läheskään yhtä usein, jos välillä ei supistelisi varsin lupaavasti (tänäänkin tunnin ajan 7min välein, suhteellisen kivuttomia, mutta kipenemään päin) ja sitten koko helkkarin touhu loppuisi kuin seinään! Aamulla juoksin vessaan armotonta kyytiä kun vatsa suoritti totaalityhjennyksen. Ikinä en ole sekaista mahaa tervehtinyt hymy huulilla. Mutta kun homma ei ole taas edennyt mihinkään suuntaan koko päivänä. Toki tiedän että aikaa voi mennä parikin päivää mahan tyhjentymisestä jne, mutta SILTI.
On tullut reippailtua monen kilometrin lenkkejä ja Ässiäkin on kokeiltu. Mutta kun ei, niin ei. Lopputuloksena on ollut vain helkkarin väsynyt mamma ja turvonneet ja kipeät jalat.

Tämä helle ei auta turhautumistani ollenkaan. Olen huomannut, että jos on liian kuuma, niin minulla palaa käpy ihan armottoman nopeasti, eikä rauhoittumiseen toimi mikään muu kuin viilentyminen. Tälläkin hetkellä on lämpöä sisätiloissa 25 astetta ja 27 astetta. Ja juuri kurkkasin Forecan sivuilta, ilman suhteellinen kosteus 83%. Eli siis minulla n. 10kg enemmän painoa kuin 9kk sitten ja armoton rantapallo mahassa ja tänne läkähtyy.. Onko ihme, jos meinaa olla hieman tukalaa?

Ja nyt ei muuten tipu kuvia! NIIH.

Jos et imetä, olet huono äiti.

BULL. SHIT. 

Itse en ole edes kerennyt koettamaan imetystä vielä, mutta nyt jo tuntuu siltä, että luovutan. Ja ihan vaan siksi, kun äitejä syyllistetään AIVAN liikaa, jos imetys ei syystä tai toisesta kuulu heidän vauva-arkeensa.
Joskus imetys ei vaan onnistu. Joskus se vaan ei ole sen äidin juttu. Joskus joskus joskus. Syitä on yhtä monia kuin äitejä, jotka eivät imetä. Ja ihan tosi, se on IHAN OK.
Eiköhän jokainen äiti tiedä mitkä ovat imetyksen edut verrattaessa korvikkeisiin. Tuskin kukaan lopettaa tai päättää olla imettämättä tuosta noin vaan. Mutta ei siitä ressiä tarvitse ottaa. Ei se tee äidistä huonoa äitiä, jos ei imetä. Pääasia on kuitenkin, että lapsi saa ruokaa ja kasvaa, eikös näin? Onhan se todistettu jo miljoonaan kertaan, että ihan yhtä lailla ne lapset kasvaa ja kukoistaa, vaikka söisivätkin korviketta tissimaidon sijaan.

Mikä ihmeen juttu tämä on, että äitejä, jotka eivät imetä, painostetaan ihan kohtuuttomasti, niin neuvolasta, kuin ihan yhteiskunnankin puolesta? Onko se sitten hyvä, että lapsi itkee tissillä kolmatta tuntia, kun maitoa ei tule, tai ei saa otetta ja äiti itkee väsymystä ja pelkoa siitä, että hänet leimataan huonoksi äidiksi, jos lapselleen korviketta antaa? Siihenkö tässä pyritään? Että olisi vielä lisää väsyneitä äitejä, joilla varmasti olisi muutakin huolenaihetta kuin imetys?

Tänään on raskausviikkoja 38+1. Tänään alkoi painostus imetykseen neuvolasta. Tähän väliin huomautan, että itse en ota asiasta ressiä, kuten ehkä edelläolevista teksteistä selviää jo. Mutta entä ne uudet äidit, jotka eivät ole yhtä itsepäisiä kuin minä? Jotka ovat luoneet kuvitelman siitä, miten neuvolan sana on laki? Missään vaiheessa tämänpäiväistä imetyskeskustelua ei minulle sanottu, että on ok, jossei imetys yrityksistä huolimatta onnistu, että ei siitä tarvitse stressiä ja paniikkia ottaa. Että en ole huono äiti jos en imetä.
Neuvola. Siis sieltä pitäisi saada neuvoja, ei painostusta. Faktat pöytään imetys vrt korvikkeet, valitse vapaasti, älä tuomitse kumpaakaan. Kummallakin vaihtoehdolla lapsesi säilyy kyllä hengissä. Minulle sanottiin vain, että sitkeällä yrittämisellä kyllä varmasti onnistuu suositeltu puolen vuoden täysimetys. Sitkeällä yrittämiselläkään ei saa aikaan ihmeitä, jos se maito loppuu, niin se perkele sitten loppuu. Ja se on OK.

Ja sitten astetta koomisempaan aiheeseen..
Löysin ensimmäiset raskausarvet mahastani! Ääää! Elämäni on pilalla! Kukaan ei voi enää ikinä katsoa minuun päinkään! ...eikö mene läpi? No perkeles. Eipä tässä tosissaan ollakaan. Minullahan on teinivuosista lähtien ollut arpia massu täynnä, hieman jos tuli lihottua.. Mutta nyt löytyi ensimmäiset uudet, raskaudesta johtuvat arvet. ..tai mitälie arpiplänttejä. Olisiko niitä yhteensä ehkä hurjat 5. No, onpahan todisteita että olen taistelun käynyt! Muutakin kuin se puklaileva ja itkevä ipana.

Muita tilannetietoja, pojan pää on neuvolatädin mukaan kiinnittynyt ja kun pöydälle könysin, niin heti kuului terkkarin suusta huudahdus, että "Onhan tämä laskeutunut!" ...eläpä? Kävelen kuin olisi keilapallo persiissä, mutta toisaalta, saan henkeä, kai se on mennyt alemmaksi.

Röhhhnä

Valivali

Täysiaikainen. Missä se sitten viipyy?! 

No mahassa, tietty. Ja sen huomaa. Olen huge. Olen valtava. Valitan turhaan, koska oikeasti masu ei edes ole mitenkään hervoton, mutta se on tiellä. En taivu mihinkään suuntaan ja kaipaan niiin mahallaan makuuta, selän pyöristämisestä puhumattakaan. Juuri nyt tekisi mieli mennä tuohon lattialle makoilemaan selälteen, mutta voi olla, että siitä samasta paikasta ukkonen minut löytäisi, kunhan nyt saavuttaa itsensä kotiin. Olen yhtä ketterä kuin keskiverto täytetty puuma! Ja näytän ihan kuplavolkkarilta kun makaan selälläni.

Kovin kamalaa vinkumista tämä minun elämäni nykyään, jos minua kuuntelee, niin saa sellaisen kuvan kuin mikään ei olisi hyvin, kun koko ajan vaan valitan. Näin ei kuitenkaan ole, monikin asia on hyvin. Olen vaan tosi hyvä valittamaan!

Listataanpa asioita, joista olen iloinen/onnellinen:
Sää -KYLLÄ! Vaikka sataa, niin on ihanan viileä.. Silti tässä kämpässä huutaa tuulettimet kolmessa eri huoneessa 24/7.
Suhteellisen hyvä olo - Niin, minulla ei ole liitoskipuja, eikä hirveästi muitakaan särkyjä. Ei kamalasti turvotusta, painoa on tullut vain kohtuullisesti. Maha ei tosiaan ole mitenkään järkyttävän iso ja oikeasti se on tosi kiva.
Potun potkiminen - Tämä on aika kaksipiippuinen juttu. Vaikka välillä koskee ja meinaa itku päästä kun poika lätkii varpailla samaan kohtaan puoli tuntia, niin tietääpähän ainakin, että kaikki on masussa hyvin.
Ukkonen ja muut ihanat - En ymmärrä miten ne jaksaa katsella minua. Enhän minä nykyään edes hymyile tämän valituksen lomassa. Mutta onneksi jaksaavat, muuten en pärjäisi, en millään ilveellä.

Ihan varmasti on miljoona muutakin juttua, mutta en.minä.muista. Aivo sanoi taas vaihteeksi riksrakspoks. Tämä alkaa olla jo ihan naurettavaa, saatan mennä huoneeseen ja seisoa paikoillani viitisen minuuttia ja tajuta, että ei ole mitään havaintoa että miksi siellä olen ja mitä olin tekemässä ennen sitä. Kuvitelkaa minut ruokakaupassa.... Onneksi ei ole ajokorttia ja täten en käy yksin kaupassa. Silti puolet tarvittavista ostoksista jää ostamatta. Nykyään joudun pinnistelemään että tajuan lyhyenkin jutun, mitä joku sanoo, on pakko ottaa katsekontakti ja tapittaa silmiin, aivoissa pyörii nauha "focus...focus...foooo............error" Ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi tuolla ukkosella on pitkä pinna!

Jja kuvaa masusta, joka on kuvissa oikeasti hurjasti isompi kuin oikeasti!

Rv 38+0

Niiiiiin! Ja ONNEA H & A & Pikku-A! 

Palvelu pelaa!

"Mun pulla on jo näin iso!" ...Mulla on silti isompi. 

Vertailtiin äsken Potun tulevan kummitustädin kanssa pullien kokoa. Kummitustäti tuli nimittäin lainaamaan yleiskonettani, uuniani ja keittiötäni, vuokra maksetaan luonnossa korvapuusteina ja sämpylöinä.. Palvelu pelaa!

Näin "iso" pulla sillä oli.. Säälittävää, sanon minä!

Itsellä yllättäen edelleen pullat (tai uuniPottu) uunissa, levoton olo ja kipeät paikat. Tämän päivän olen vaan rötköttänyt sängyssä ja sohvalla ja mätystänyt sämpylöitä. ..ja vähän ranskalaisia. Okei, okei, aika paljon. Nyt odottelen että pullat valmistuu, mahassa alkaa olla melkein jo sen verran tilaa että voisi ahtaa parit pullat kiduksiin.

Ei tuosta kyllä uskoisi, että sinne mitään enää mahtuu..

Sen verran reippailin ja rakentelin pesää, että kävin äidin ja ukkosen kanssa Ikealla vaappumassa ja hakemassa Potun vaatteille vihdoin sen lipaston. Kyseessä siis nelilaatikkoinen Malm-lipasto, jonne mahtui poitsun vaatteet ja pyyhkeet ja lakanat, ylimpään laatikkoon vaipat ja harsot jne. Tarkoitus siis pitää lipastoa samalla "hoitopöytänä", eli paikkana missä iskän selkä ei rasitu vaippojenvaihtoa opeteltaessa. Itselle tuo lipasto on hieman korkea, mutta toisaalta, en ole ikinä tykännyt vaippoja vaihtaa millään korokkeella. Sohva/sänky/lattia/syli riittää minulle vallan mainiosti. Turhaa hifistelyä tuollaiset pöydät..

Maanantaina neuvola ja uusi neuvolantäti! Tai ei uusi, vaan kesäsijainen. Ihansama, innolla odotetaan!
..Jumankeuta, pullat on redi! Omnom!

Ensimmäinen kuvaentry

"Muumi edestä, muumi takaa, Muumi seisoo, Muumi makaa!"

Oli pikkuveljellä rippijuhlat. Pallomaha hoiteli sitten vauvaa ja oma ipanaattori riehui mahassa. Seuraavat kuvat see Pia Aholainen.

Ylisöpö Tytsy! 

Mun rantapallo oli sunnuntaina raidallinen!

Malttamattomuutta ilmassa!

"Levottomat Jalat, Levoton Tuhkimo ja sitä rataa! My feelings exactly."

Joojoo, tiedetään että viikkoja on vasta 36 ja lapselle on parempi olla masussa vielä muutama viikko. Mutta minä HALUAN. NYT.

Poika on jonkun aikaa hengaillut pää alaspäin, lantioluiden välissä, aiheuttaen varsin ihastuttavia kipuja ja vielä ihastuttavampia ilmeitä kipuja kokevalle Muumille. Kipuilun määrästä kertonee se, että en meinannut mennä kenkäkauppaan ollenkaan viimeisellä ostosreissulla. Siis minä, kenkäfriikki, miljoonan parin omistaja, seisoin kenkäkaupan ulkopuolella ja edes valtavat ALE-kyltit eivät kutsuneet.. Kunnes poika lopetti päänsä kääntelyn ja potkimisen ja mamma pääsi taas vaappumaan eteenpäin.

Supisteleekin varsin mukavasti koko ajan, välistä kipeästi, mutta myös kivuttomasti. Eilen illalla ja tänään on kivuttomia supistuksia tullut ihan vähän väliä, ihan muutaman minuutin välein. Näiden lisäksi olo on tuskaisen levoton, voimia ei ole sen enempää kuin ennenkään, mutta silti pitäisi jotain tehdä koko ajan. Siis edes hytkyttää jalkaa tai virkata tai JOTAIN.

Tosiaan haluaisin tuon lapsen tuolta ulos jo nyt. Viikonloppuna käymässä ollut kaveri reilun kaksiviikkoisen tyttönsä kanssa ei helpottanut tilannetta ollenkaan. Hoitelin vauvaa koko viikonlopun, neidin läsnäolo lisäsi supisteluja aika mukavasti!

Ostosreissusta jonkin verran.. Mukaan tarttui mm. 2x imetysliivit pienellä kasvuvaralla. Todnäk joutuu ostamaan isommat kunhan maidontuotanto lähtee kunnolla käyntiin, mutta se on sitten sen ajan murhe. Juuri nyt nämä ovat mukavat, vaikka hieman isot. Tosin en ole tyytyväinen siihen tosiasiaan, että näissä ei ole toppauksia eikä kaaritukia ja valivalivali. Veikkaan, että siinä vaiheessa kun imetän, olen tyytyväinen ettei niitä löydy, mutta nyt kun en toimi maitobaarina, näyttävät tissini mukamas tosi onnettomilta ja valivali. Eilen illalla "rumat" tissini aiheuttivat ihan itkuakin, muutenkin oli tosi vaikea ilta. Mikään ei ollut hyvin ja kaikki kiukutti ihan kamalasti. Onneksi se olo meni unella ohi!

 Tämän entryn PITI sisältää rumia kuvia kuumuudesta kärsivästä mammasta armottomien dallasien kera. Olen tosiaan kova hikoilemaan jopa pakkasella, saati sitten uusien lisäkilojen ja helteen kanssa.. Mutta blogger päätti ruveta riehumaan ja en saa kuvia ladattua. Ei rakas blogiohjelma kaatanutkaan selainta kuin seitsemään kertaan.. Jos vaikka kokeilisi ihan vaan kuvaentryä kunhan tämän tekstipläjäyksen saa julkaistua.