maanantai 27. toukokuuta 2013

Keletanattu

"Arkkiviholliseni ruohonleikkurit ovat palanneet."

Ennen lapsen saantia vihasin ruohonleikkureita. Ikinä ei saanut nukkua rauhassa ikkuna auki pitkään, kun jo joku alkoi surruuttaaan sillä Belsebuubin keksinnöllä!
Miten voikaan ärsytys jotain masiinaa kohtaan kasvaa näin törkeisiin mittakaavoihin lapsensaannin myötä? Samaan syssyyn voin kirota roska-autot ja paikalliset HelvetinPerkeleet, eli mopoilijat.
Syy tälle sivistyssanoja tursuavalle tekstille kuorsaa Emmaljungissaan as I type. Takerrutaan sanaan kuorsaa.
Normaalisti minimies herää heti jos jossain edes tuoksahtaa kakstahti, eli mopon menovesi. Tältä kylältä kun näitä virittämättömiä vempeleitä tuskin puolta tusinaa enempää löytyy, armas lukija voinee siis kuvitella sen melun määrän, minkä kuuttakymppiä posottava mopedi katkaistulla pakoputkellaan saa aikaiseksi ja kuinka helposti siihen ääneen herää aikuinenkin, saati sitten penikka.
No, tänään kunnan ahkerin työmies päätti ajella taloyhtiön julkisilta plänteiltä nurtsit. Helevetin äänekkäällä päältäajettavalla paskarotiskolla. Jos ukkeli olisi ajanut kaikki nurmikot samaan syssyyn ja painunut sinne mihin aurinko ei paista sillä rottelollaan, olisi homma ollut vielä siedettävissä. Mutta EI. Tyyppi ajoi hetken, sammutti masiinan. Käynnisti, ajoi hetken, sammutti. Ja sama toistui useaan otteeseen. Meinasi äiti-ihminen olla aika käpynä, mutta ONNEKSI Jakenaattori jatkoi nukkumistaan. Ihmeiden aika ei siis ole ohi.

Ja ihmeistä kun alettiin puhumaan, niin lo and behold! Lapsella on hampaita! Kaksin kappalein! Äitienpäivänä kilahti ensimmäinen lusikkaan mummon luona, samalla kun äiti vietti aikaa pää vessanpöntössä. Syy posliinin halailulle ei ollut kuitenkaan krapula vaan meille rantautunut oksennustauti, joka hyppi akselilla Jake-isomummo-kummitussetä-äiti ja kaikki siltä väliltä. Ainoa, joka tartuntaa ei saanut taisi olla isomummon koira.

Hampaat 1.1. ja 1.2.


Ja lisää ihmeitä, meidän ukko ryömii! Tai no, liekö tuo nyt sitten ryömimistä kun ukko vetää itseään kaksin käsin eteenpäin pitkin ja poikin lattioita, ihansama. Liikkuu kuitenkin. Kauan sitä odotettiinkin ja nyt aina tupakalla käydessä tulee kuulosteltua että ottaako pleikkari kyytiä, vai kenties näppäimistö ja hiiri. Jostain kumman syystä tupakkitauot ovat lyhentyneet kestoltaan puoleen.

Jake ja isomummon koiruus Nuppu jakamassa maissinaksua
Mökilläkin päästiin piipahtamaan viikonlopun aikana ja Jake oli ihan ihmeissään kaikesta siitä sinisestä ja kimmeltävästä. Ihme ainetta tuo järvi. Mukana oli tottakai myös hovikuvaaja, että saatiin ikuistettua ukkelin eka mökkireissu. Ensimmäisestä ja kolmannesta kuvasta syyt siis Pia Aholaiselle!

Maailman söpöin Jake
Neuvolassakin käytiin, 8kk ja 9kk iässä. Ihme touhua tuollakin taas. Ukolle oli 7-8kk välissä tullut pituutta 4cm, niin onko se mikään ihme, jos painoa ei kerry samaan tahtiin? No ei minunkaan mielestä, mutta mittailtiin kuitenkin uudelleen 9kk iässä. Ja sillä välillä ipanaattori sairasti oksennustaudin, joten eipä se paino ollut juurikaan noussut. Onneksi tämä täti ei valittanut aiheesta.

Tämänhetkiset mitat siis:

9100g ja 75cm. 

Ainiinbytheway, meillä on tällaisia:

Kissanpentuja!
Niistä ihanuuksista lisää TÄÄLLÄ. Käykäähän kurkkimassa!

1 kommentti:

Sano nyt jottain hyvä immeinen!