KAHEN KILON SIIKA!!

"Hvyän näköinen, siro vauva täällä on ja kaikki tuntuisi olevan kunnossa." Jeejeejee!

Tiistaina oli tosiaan aika äitiyspolille ja melkein myöhästyttiin sieltä, kun oli mesta vaihtanut paikkaa. Edellistä rakennusta ei ollut enää edes pystyssä ja äitiyspoli oli siirtynyt takaisin päärakennukseen. Piti ihan infosta kysäistä, että mitenkäs sinne päästään, vaikka tiedettiin, että se sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa. No, paikalle päästiin ja minähän marssin heti ensimmäisenä vessaan, jolloin meitä jo kutsuttiinkin sisälle.. Ukko siihen huuteli, että "Eukko mänj vessaan!".
Noh, päästiin sitten huoneeseen, kiipesin pöydälle kallistustyynyn päälle ja masu paljaaksi ja Pottu ruudulle. Ukolla oli kaikki hyvin, napanuoran virtaukset olivat hyvät ja lapsivettä normaalin verran. Kohdunkaulankin ultrasivat, sitä on jäljellä vielä 3cm. Ja ultrannut lääkäri ja paikallaollut kätilö totesivat, että jos poika nyt päättää lähteä ulos tulemaan, niin siinähän tulee sitten. Painoarvio oli 2040g. Eli kahen kilon siika. Äitin pikku ahven. <3 Alakäyrillä ukko tosiaan menee, mutta kunhan kasvaa..
Kuvia ei valitettavasti saatu tällä kertaa, se tajuttiin vasta parkkihallissa, että perskeles.. Tosin ukko ei kyllä näyttänyt naamaansa, eikä nyt henkilökohtaisesti tuo reisiluu kiinnosta niin paljoa.. Tosin se ruudulla heilunut keskisormi olisi ollut mahti saada kuvaksi!

Ja hermo menee kyllä kohta oikeasti tähän raskausaivoon! Jotain muutakin mun piti kertoa, mutta enhän minä oikeasti muista enää että mitä..

Raskausaivo

"Sit siinä on kolmen tuuman pyörä... seliseliseli yadda yadda..." 2min myöhemmin "Niin siis missä se oli se kolmen tuuman pyörä?" 

Ikinä en ole ollut se laatikon terävin veitsi, välillä ei ole kaikki inkkarit kanootissa, saati sitten kaikki murot kulhossa. Mutta olin kuitenkin suhteellisen näpsäkkä tajuamaan asioita..
Jo alkuraskaudessa naureskelin, että tämä raskaus on sulattanut mun aivoni tai että on aivo lomalla. Mitä pidemmälle on raskaus edennyt, sitä enemmän lepakkoja tornista on karkaillut ja tuntuu että Hemulitkin on Muumilaaksosta lähteneet kävelemään. Eli siis suomeksi, en tajua mistään mitään, enkä osaa enää mitään.
Asiat saa selittää minulle useaan otteeseen, ennen kuin tajuan, jos tajuan silloinkaan. Äsken otin virkkuukoukun kauniiseen käteen ja langan viereen, tein muutaman hassun ketjusilmukan ja sitten tyssäsi.. MITEN se muka jatkuu siitä? HÄ!? Kyllä mä vielä puoli vuotta sitten osasin virkata ihan hyvin, opetin ukon ja miespuolisen kaverin virkkaamaan ja kaikki kolme on edelleen elossa. Mutta nyt... Mitä täällä tapahtuu??

Käsittääkseni termi "raskausaivo" on ihan yleinen, en taida olla ainoa momma-2-b, jolla meinaa osa Ismoista karkailla kasinolta.. Ainakin H blogissaan 9 Kuukautta Miehen Silmin totesi murusensa A:n kärsivän k.o. syndroomasta. Muiltakin odottavilta olen kuullut vastaavaa.
Mistä ihmeestä tämä sitten johtuu? Toimivatko aivot enemmän ja enemmän lapsen taajuudella, jolloin ainoat viestit, jotka perille tulevat, ovat peräisin sikiöltä?

..Tukeakseni tätä väitöstä mun aivot sanoivat totaalisen stopin. Oli tarkoitus kirjoittaa vielä vaikka mistä, mutta nyt ei taas mikään pelaa.
..palaillaan, kunhan aivoni taas pelaavat..

Vuodelepo on kiva kaveri.

"Et nouse sängystä! Kyllä se ukkos sua passaa! Takasin makaamaan!" -Äiti

Eilen olikin aika tuskainen päivä. Aamulla meni hetki, että pääsi supistukselta sängystä ylös ja vessaan.. Sitten neuvolassa "tosi hyviä" uutisia, elikkä paikat auenneet lisää ja kohdunkaulakin lyhentynyt. Rv 33 menossa tosiaan. Ja sf-mittakaan ei ollut kasvanut ollenkaan. Sain sitten lähetteen äitiyspolille ja sieltä soitettiinkin jo samana päivänä. Ajan sain onneksi jo ensi tiistaille!
Jostain syystä olen onnistunut kehittämään itselleni ahdistuksen, että poika olisi kovinkin pieni viikkoihin nähden ja kun paikat meinaavat aueta ja aina supistelee ja ja ja ja.. Ärh. Ärsytän itseäni ja varmasti muitakin joille asiasta ulisen, mutta parempi on puhua kuitenkin, kuin pitää sisällä kaikkea.

Puhumisesta huolimatta eilinen ilta oli ihan helvetillinen. Minua supistutti, kuumotti, pyörrytti, oksetti ja ties mitä. Loppupeleissä lepäilystä ja rauhoittumisesta huolimatta sain muutaman paniikkikohtauksen illan aikana. Onneksi ne menivät nopeasti ohi, kun heti tajusin että mitä tapahtuu, vaikka vain kerran aiemmin on paniikkikohtauksia ollut ja silloin päällä oli myös ihan kamala astmakohtaus.
Mutta tosiaan, eilisiltana henki kulki kuitenkin hyvin, onneksi. Kaikki muu olikin sitten päin sitä itseään. Soittelin sitten synnärille ja sieltä kehottivat heittämään panadolin turpaan ja yrittää nukkua. Olisin kuulemma voinut mennä myös käymään siellä käyrillä ja lääkitsemässä supisteluja rauhallisemmiksi. Valitsin kuitenkin pillerin ja oman sängyn ja hyvä niin.

Yö meni hyvin, muutamaan otteeseen heräilin kun olin kääntynyt selälleni ja supisti. (Supistuksen aikana on pakko päästä kyljelleen, muissa asennoissa ei pysty rentoutumaan ollenkaan. Ihan sama siis onko kyseessä kipeä vai kivuton supistus. ) "Aamulla", eli siinä iltapäivällä heräilin hitaasti ja vessareissuja lukuunottamatta pysyttelin sängyssä pitkään. Äitini huusi minulle puhelimen välityksellä, että paree olisi jäädäkin sinne sänkyyn, että en saa laittaa edes ruokaa, saati sitten tiskata. Että ukkosen pitäisi passata minua. ..ehkä ei näin kuitenkaan. Isännällä on tenniskyynärpää ja en turhaan viitsi toista passuuttaa. Eli kävelin rauhallisesti äidille ja äiti saa passata! Olen oveluuden huippu! ..Tosin huutoa tuli siitäkin, nytten olen sitten kiltisti röhnännyt äidin sängyssä ja SielunSyöjä-sohvalla, enkä vaivaudu turhaan liikkumaan.

Nyt olen kyllä laiska bloggaaja enkä laita kuvia. Otan virkkuukoukun käteen ja yritän saada jotain hienoa aikaiseksi.

Täällä sateli vauvoja!

"MÄ VIHAAN TEITÄ KAIKKIA!" Eli rakastan, ottakaa Muumista nyt selvää. 

Jumalauta! Ne perkeleet teki sen! JUMALAUTA! Yllättivät minut ihan täysin.
Vauvakutsut, Baby Showerit, Vauvasuihkut, miksikä niitä kukin haluaa nimittää. Sellaiset järkkäsivät. Enkä minä tajunnut mitään. Suunnilleen pari kuukautta ovat tätä suunnitelleet jo. Enkä minä tajunnut mitään. ...ihankuin toistaisin itseäni?

Ne perhanan pallot....

Noniin, nyt kasaan itseni ja selitän kunnolla.
Moekkiveekooael -12 oli tosiaankin käynnissä ja suuntasimme mökiltä kohti kauppaa ja alkoa. ..tai näin minä luulin. Porukassa päätettiin käydä morjestamassa äitiäni, joka oli "viimeistelemässä remonttia". Näin parkkipaikalla yhden kaverini auton, mutta ajattelin S:n olevan visiteeraamassa samassa taloyhtiössä asuvan toisen kaverini luona. Porukalla tulimme kämpylöisen etupihalle, äiti halasi tytöt läpi ja sitten mentiin sisälle. Heitin kengät pois, avasin tuulikaapin oven ja huomaisin ne perhanan ilmapallot ja älyämys iski kuin salami kirkkaalta taivaalta. Jo siinä vaiheessa pääsi itku ja huuto ja parku, joka ei sitten loppunutkaan ihan hetkeen. Olohuone oli täynnä kavereita ja "pikku"sisaruksetkin olivat paikalla.

Minun pieni vieraskirjani keittiön seinässä. Vieraat olivat kirjoitelleet lappusille onnentoivotuksia sunmuita.

Minulle olisi riittänyt ihan vain se, että minua ja Pottua muistettiin ja rakastettiin, mutta makuuhuoneesta paljastui karu totuus siitä, miten paljon meistä välitetäänkään. Mummohullu oli sitten pistänyt ranttaliksi ihan huolella. Se perkeleen eukko oli mennyt hommaamaan ne Teutoniat, mistä höynäsi jo kuukausia sitten.. Onneksi käytettynä kuitenkin, mutta SILTI! Minulle olisi kelvanneet ne Emmaljungat enemmän kuin hyvin.. Vaunuihin oli hommattu myös ratasosa ja lämpöpussi. Ja sen lisäksi vielä turvakaukalo.. Onneksi mamma oli löytänyt kaikki nämä samalta myyjältä ja käsittääkseni saanut ne edullisesti, mutta valivalivali. Minulla on maailman paras äiti. <3

Ja Ainu-pupu, tottakai!

Römer-turvakaukalo ja Valkoinen Kissa

Muutkin olivat päättäneet lahjoa minua, tässä listaa ja kuvasaastetta lahjuksista.
Dooky-vaunusuoja
Masukipsi-ainekset + sen teko ja koristelu
Pehmokoira ja -porkkana ("Pikku"sisko oli ihan itse ostanut Ikealta Potulle)
Angry Birds-possukka ja vauvan pipo
Imetysohjevihkonen (Terveydenhoitajaksi opiskeleva kaveri oli nähnyt paljon vaivaa tehdessään tämän)
Star Wars body ja -sukat ("Pikku"veli on vannoutunut fani)

Oink!

Ihana pikkuponkrana!

Semisti jos oli Muumikin liekeissä näistä! 

Lisäksi tuleva kummitustäti oli vääntänyt hurjasti syöpöteltävää ja oletettavasti mummohullun ansiosta oli Potun kehtoon ilmestynyt vaaleansininen Pentikin nalle.

Moekkiveekooaelsta enemmän höpötystä kunhan saan itseni kasattua tästä onnen ja ilon huumasta (ja kunhan Pottu lopettaa perseilyn, eli siis takapuolensa ylöstyöntämisen ja minun hengitykseni vaikeuttamisen. Yritetään siis huomenna.

Maailman ihanin Kisu kipsasi mahani ja vielä koristelikin sen!
Lohikäärme, koska lohikäärmeen vuosi ja Ukkosen kädet molemmin puolin kipsiä. <3

Mutta kiitos, kiitos, KIITOS kaikille. Olette korvaamattomia. <3

Yleistä vininää ja viikonloppusuunnitelmia

"Kesä. Eikä mitään tekemistä."

Ja kuuma! Jumankeuta että on kuuma! 24 astetta ulkona ja sisään käy pieni sievä tuulenvire, mutta silti. Muumilla on ensimmäistä kertaa tänä kesänä hellemekko päällä ja silti hiki virtaa kuin työmiehellä konsanaan. ...ja mitä Muumi tekee? Röhnöttää sohvalla. Sukkahousutkin olisi jalassa, säärikarvat on ihan hävyttömän pitkät enkä taivu ajelemaan niitä. Pitänee pistää ukkonen töihin illalla, ellen sitten nakita "pikku"siskolle tätä ihanaa toimenpidettä. Olispas reilua muutes!

Minä ja "pikku"sisko. Joko ymmärrätte vinkuvönkyt sanan pikku molemmin puolin? :'D Ikäeroa siis 11v.
See P. Aholainen

Mutta kylläpä, KYLLÄPÄ! Tämä tyttö odottaa viikonloppua! Moekkiveekooael -12 edessä! Eli siis, ympäri Suomenmaan kerääntyy muutama kaverini meidän mökille ja aikaa vietetään syöden ja juoden. Voi tosin olla, jostain kumman syystä, että minun veekooael ei tule olemaan kovin kostea, ellen sitten uskaltaudu uimaan. Muut voivat sitten juoppistella minunkin puolestani, veikkaan että viime vuoden humalatilani riittää korvaamaan tämänkin vuoden juomattomuuden.
Kolmas vuosi edessäpäin tosiaan, kun näin kokoonnutaan ja minun puolesta saa tämä perinne jatkuakin, vaikka jälkikasvua tuleekin. Voisin veikata että joku mummohullu ottaa mielellään pojan hoitoonsa ensi kesän viikonlopun ajaksi. ..toki voi olla, että itse en malta pojasta erota niin pitkäksi aikaa. No, sen näkee sitten.
Meinasin laittaa kuvaa toissavuoden reissulta, kun olin 15kg tuhdimmassa kunnossa kuin ennen raskautta, mutta on ne kyllä sen verran järkyttäviä otoksia, että olkoot. Hauska sinällään katsoa järjestyksessä kuvia, toissavuonna olin tuhti, seuraavana vuonna melkein normaalipainoinen ja tämän vuoden kuvissa tulen olemaan maha pystyssä.. Niin se vaan menee, ei passaisi laihtua! ..viitsi vitsi.

Mutta nyt, se perhanan masukuva!

Taiteellisesti vino muumi rv 32+1
Eikä se masu oikeesti noin iso ole, mekko suurentaa!

Muumi vapaalla!

"Wau, mikä mamma!"
"Et sä sais olla täällä!" 
"IHANA MASU!" 
Perjantaisen baari-illan koottuja.

Oli tällä muumilla hauskaa perjantaina pitkästä aikaa paikallisessa. Very Important Moomin- lipulla sisään katsomaan live-esiintyjiä. Onnistuin kyllä näkemään vain Lamourettes -"tanssi"ryhmän. Ohi meni Isto Hiltunen, Black Crows Break The Silence ja kavereiden bändi, Human Ruins.
On ihan pakko mainita tuon em. "tanssi"ryhmän esiintymisestä.. EI HYVÄ LAMMAS SENTÄÄN. Rytmitajutonta ja niin epänotkeaa (mikä se oikea sana on? Tönkkö?) mukaseksikästä heiluvaa akkalaumaa pitäisi mennä katsomaan ja vielä maksaakin siitä lystistä... Ei moro. K.o. ryhmä oli tosiaan sovittu korvaamaan Johanna Tukiaista, joka perui keikkansa viikkoa ennen. Tukiaiselle olisi nyt sentään saanut edes nauraa! Tämä esitys aiheutti vaan tuskaa, kun tytöt vissiin oikeasti kuvittelevat osaavansa tanssia. En nyt sen enempää viitsi mollata porukkaa, tajunnette varmaan etten arvostanut ihan kympillä.
Eilen olisi ollut tiedossa Matti Nykänen, mutta ei jaksanut, ei pystynyt.

Tosiaan, perjantaina tuntui siltä, kuin puoli kylää olisi käynyt silittelemässä masuani, osa koski ensimmäistä kertaa elämässään vauvamasuun ja olivat ihan ihmeissään, kun se on ihan pinkeä, eikä pehmeä kuten "normi"masu. Osa taas oli sitä mieltä (eivät kyllä tosissaan) että en saisi olla paikanpäällä ollenkaan, paikkanihan on kotona odottamassa vauvan tuloa. Mutta oli miten oli, minulla oli tosi kivaa. Tosin baarijakkaralle hyppääminen ei jostain kumman syystä ollut enää yhtä helppoa ja entinen työpaikka tuntui harvinaisen oudolta, kun en enää rampannutkaan tupakalla. (Vaikka mieli teki! Ei kiesus että teki mieli tupakkaa...) Tosin pihalla kyllä ramppasin muuten, sisällä oli taas turhan kuuma. Ja limua meni, mutta jostain kumman syystä en käynyt vessassa kertaakaan. Jännä!

Tämä teksti on odottanut uutta masukuvaa ja julkaisua lauantaista lähtien, mutta nyt meni hermo odottamiseen ja julkaisen tämän sitten ilman kuvaa. Kärsikäätten!

Kohdunsuun tilanne rv 31+1

"Kaikki tosiaan ihan hyvin, nyt sitten vaan otat rauhallisesti ja lepäilet." ..Niinhän mä oon koko ajan tehnyt ja silti ollaan tässä jamassa! 

Ta-daa, tänään tosiaan oli kauan kaipailemani neuvolalääkäri, joka tarkisti yllättäen kohdunsuun ja -kaulan tilanteen. Kaulaa oli jäljellä kolmisen senttiä, mutta kohdunsuu oli hippasen auki. Neuvolalääkäri totesi, ettei huolissaan tarvitse olla, mutta turhat hötkyämiset sunmuut pitää jättää suosiolla muille. Ihankuin muutenkaan kummoisia tekisin, vietän varmasti sängyssä ja puoliröhnössä sohvalla aikaa enemmän kuin normiodottaja..
Vielä jos yhden Ikean keikan ja Kuopion shoppausreissun saisin ujutettua tyhjääkin tyhjempään aikatauluun, niin olisin iloinen ja voisin vaikka jäädä vuodelepoon. ..tai no en nyt ihan, mutta sitten voisin jättää seinien maalauksen sunmuun muille.

Edelliseen viitaten, täällä yksi mummohullu on nyt sitä mieltä, että kämpän seinät täytyy kitata ja maalata ennen kuin vauva syntyy.. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ukkonen ja mummohullu tekevät kaiken ja minun ei anneta tehdä mitään/en pysty supistuksilta tekemään mitään. Onneksi aloittavat kuulemma makuuhuoneesta, niin voin tänne sitten lukittautua miniläppärin kanssa, niin en ole tiellä ja maalinkitku ei ota niin pahasti henkeen.

Neuvolatädin ja -lääkärin neuvoista otin sitten vaarin ja dataan tälläkin hetkellä miniläppärillä, josta johtuu ettei tarjolla ole minkäänsortin kuvaa tähän blogientryyn. No, ehkä te selviätte ilmankin! Toivottavasti. Tämä nyt oli muutenkin pikkasen sekundaentry..

Neuvolan täti sienissä

"Joo, kaikki arvothan sullakin on hyvät, painokin TOSI HYVÄ" Anteeks mitenkä?? 

Näin sanoi meidän neuvolan täti tänään. Pokka meinasi pettää ja meinasin ihan jäädä tuijottamaan, että onko se emäntä tosissaan. Koko aikaisemman raskauden on saanut kuulla pientä naljailua painosta ja nyt yhtäkkiä se onkin tosi hyvä? No perhana, eihän siinä. Itseä se ei ainakaan pahemmin ressaa, painoa on tullut yhteensä 6kg ja risat ja nyt rv 30+2. Ja sf-mittakin oli pudonnut yläkäyrältä, nyt ollaan sentti pienempiä kuin mitä yläkäyrälle "vaadittaisiin" Ja minä luulin olevani iso.
Tänään oli tosiaan neuvola ja sain ensi viikolle ajan neuvolalääkärille, kun supistelee joka päivä ja ihan kipeitäkin supistuksia heittää. Ja sain käskyn ottaa rauhallisesti.

..Joten mitä tein? Lähdin äiten naapuriin sukulaisille riehumaan lasten kanssa. Siellä minua odottivat ihanaiset I & I, toinen melkein 2v, toinen melkein 6kk. Jännä oli huomata, miten sille vauvalle ja isommallekin lapselle löytyy tila sylistä, vaikka tuon rantapallon olenkin mennyt nielaisemaan. Lantio on mystisesti kadonnut, joten nuorempi I löysi paikan masun päältä ja Pottu ei edes muksinut yksiönsä päällä köllöttelevää pikkuneitiä. Isomman I:n kanssa sitten tulikin hilluttua urakalla, kädet maitohapoilla jätkää pyörittelin pitkin lattioita ja sain itselleni hyvän kaverin (ja räkäiset sukat).

Nyt tässä sitten jännäilen josko kostautuu tämänpäiväinen riehuminen, että tuleeko niitä suppareita vai ei. Eiliset supistukset oli inhottavia, vatsa ihan pinkeänä ja menkkamaisia kipuja, varsinkin alaselässä. Jos olisivat jatkuneet pidempään, niin olisi soittoa lähtenyt synnärille, että mitenkä tehdään. Keskiviikkona toivon saavani ajan ultraan, että saisi varmistettua että onko poika vieläkin pieni viikkoihin nähden vai onko kasvanut, että pitääkö olla huolissaan vai huolissaan. Tosin en nyt kamalaa ressiä viitsi napsia tästäkään, vaikka huolestuttavaa tuo onkin. Huolestun kunnolla sitten jos paikat ovat auenneet/pehmenneet.

Ja sitten vielä kuva muutamasta lempparivauvanvaatteesta, kun kerran kuvat löytyivät koneelta puolivahingossa.

Tällainen oli pikkuveljelläni 15v sitten, nyt odotan innolla että saan samanlaisen pukea omalle pienelle miehelleni! 

Keskimmäinen kesäbody on mun ehdoton lemppari! Oikeanpuolimmainen puhvihihainen söpöys löysi uuden kodin kaverini luota. 

Niin oliko sitä vaatetta? Tässä osa. :'D