Tammikuun lopussa oli sitten ensimmäisen kunnallisen ultran vuoro. Ei tuo kovasti osannut muka jännittää tai pelottaa, mutta yllättäen ei taas tullut edellisenä yönä nukuttua.. Tosin minä olen aina ollut niin panikoiva noiden uusien sosiaalisten tilanteiden kanssa, että ihan normaalia on, että yötä en saa kunnolla nukuttua, jos on jotain uutta tiedossa, joten en nyt osaa tuota ultraa erityisesti syyttää siitä, etten saanut nukuttua kunnolla.
Päivä alkoi muutenkin huonosti, isännän piti saada vihdoin auto korjautettua, mutta varaosa olikin ainakin medrin liian pitkäjaleveä, eli jäi laakeri vaihtelematta ja rahaa meni millljoonasti. Siinä sitten jo kerettiin tuskailla, että siirretäänkö ultra-aikaa, että saadaan rahaa kulkea julkisilla Kuopioon ja takaisin, mutta sitten oltiin hurjia ja päätettiin lähteä ihan omalla urhealla DX:llä ja hienostihan se matka meni, pikkasen jos vaan matkalla jännitti, että josse laakeri nyt sanoo pox lopullisesti ja jäädään matkalle. Mutta ei, uljas pieni DX suoritti hiienosti matkan eestaas!
Tosiaan, Kuopioon asti tartti täältä asti lähteä, matkaa siis reilut 50km. Varkaudessakaan ei ilmeisesti tätä nykyä ultrata, tai sitten sinne ei vaan lähetetä. Vaikka matkaa olisi paljon vähemmän. Toisaalta sitä käy kyllä mielellään yliopistollisessa sairaalassa, vammainen luotto siihen, että siellä olisi "parempi" hoitohenkilökunta. No, ainakaan meitä palvellutta ultratätiä voittanutta ei ole!
Matkalla ultraan tämä mamma tajusi, että hienostiko siellä verikokeissa tuli käytyä moonta viikkoa aikaisemmin... NOT. Hieno muisti mammalla. Sitä sitten kusi sukassa marssittiin KYSsiin, jossa todella mukava tätsykkä otti vastaan. Ei tuo nyt maailmaa kaatanut, käytännössä se vain tarkoitti sitä, ettei me osallistuta DOWN-seulaan.
No, niskaturvotus mitattiin kuitenkin ja se oli ihan onneton, 1,1mm. Ja nenäkin näkyi oikein hienosti ja ultratäti selitti vielä, että jos kyseessä olisi down-lapsi, niin nenäluu ei näkyisi niin selvästi. Joten en jaksa tuostakaan nyt erikseen ressata, neuvolatäti todennäköisesti tulee kyllä valittamaan..
Ihana oli taas Pottua nähdä, varsinkin kun toinen oli tällä kertaa jo ihan ihmisen näköinen, eikä muistuttanut vaan lohkoperunaa. Nauraakin saatiin, kun ipanaattori piti saada hereille, että näkisi miten toinen heiluu. Mamma joutui hötkyämään ja mötkyämään siinä pedillä pari minuuttia ennen kuin toinen suvaitsi herätä! Ei suotta ole lapsi saanut isänsä unenlahjoja. Toivottavasti masun ulkopuolellakin nukkuu yhtä hyvin..
 |
| Pottu, rv 12+1 |
Tämän näköinen kaveri siellä masussa kölli ja pieni pumppu hakkasi taas ihan miljoonaa. ..ja äidillä taas tippa linssissä, yllättäen!
Rakenneultraan saatiin aika maaliskuulle ja tästäkin oli keskustelua ultratädin kanssa. Puhuttiin tästä uudestavanhasta EU:n säädöksestä, jonka mukaan sikiön sukupuolta ei saisi paljastaa rakenneultrassa, virallisena syynä tähän se, ettei k.o. ultraa ole tarkoitettu ensisijaisesti lapsen sukupuolen selvitystä varten, vaan sen rakenteen mahdollisten vikojen tutkimiseen. No, varmasti tässä on myös taustalla se, ettei lapsia abortoitaisi sukupuolen takia. Henk.koht. minun mielestäni tämä säännös on täysin turha Suomessa, jossa sikiötä ei saa rakenneultran jälkeen abortoida ilman erillistä lupaa ja käsittääkseni lupa myönnetään vain jos ultrassa on ilmennyt selkeä kehitysvamma.
Tosiaan, kysyin sitten tädiltä, että suostuuko tämä EUsta huolimatta kertomaan sukupuolen, jolloin tätsykkä miltei tuohtui ja ilmoitti, ettei hänen suutaan niin vaan tukita ja että meidän pitää vain pitää kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei taivaalta satele seuraavan 8vko aikana EU-kiviä. Aivan mahtava täti, arvostan!
Niin että käsiä ja varpaita ristiin sielläkin, että saadaan sitten tietää että onko Pottu Pottu vai Pottuliina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano nyt jottain hyvä immeinen!