Ensimmäinen kolmannes takana!

"Sulle tulee tosi pitkä raskaus, kun hössötät nyt jo noin paljon." 

Näin aluksi pyydän anteeksi tutuilta ja kavereilta, tarkoitus ei ole missään nimessä suututtaa teitä tai harmistuttaa tai mitään, mutta pakko on päästä purkamaan näitä ajatuksia ihan ilman kritiikkiä. Anteeksi, kiitos ja nam.

Tämä raskaushan on minulle kuitenkin aikasta uusi juttu. Ihmeellinen Ensimmäinen ja sitä rataa. Ja kyseessä on kuitenkin aika iso elämänmuutos, puhutaanhan nyt jostain, mikä vaikuttaa koko loppuelämääni.
Mutta silti on jäänyt sellainen kuva, kuin tästä puhuminen enemmän kuin kerran viikkoon, kun jotain minulta asiasta kysytään, olisi paha juttu? Että se olisi hössöttämistä, jos hypistelen äidin ostamia vauvanvaatteita, tai jos kerron, minkä kokoinen Pottu on vau.fi:n mukaan tällä viikolla, koska omasta mielestäni on aina ollut jännä kuunnella vastaavia. Toki ymmärrän, että kaikki ovat erilaisia ja ystävänikin ovat eri elämäntilanteessa kuin minä, mutta silti. Onko se hössötystä? Ei minun mielestä.
Hössötystä mielestäni on se, mitä äitini häpeilemättä ja ylpeänä harrastaa. Nimittäin Potulle on koon 50-56 vaatteet valmiina, sänky on valmiina, patjat, peitot, makuupussit.. Rattaat, tutit ja pullot puuttuvat, muuten on kaikki redi vauvan tuloon. ..ja tänään raskausviikkoja 13+3. Mutta se onkin ihan ok, koska kyseessä on mummohulluus? Excuse me, jos en nyt ihan ymmärrä. Mutta ei kai minun tarvitsekaan, laitan tämän(kin) tuohtumuksen raskaushormonien piikkiin. Onhan tämä täysin eri asia kuin vaikka uusi auto, josta kyllä voi höpistä tuntisotalla ilman että kukaan hermostuu.

Noniin, eiköhän tuo riitä napinoista, sitten iloisempiin hössötyksiin!
Ensimmäinen kolmannes meni hyppienpomppien ja toista kolmannesta eletään jo toista viikkoa. Edelleen odotan, että milloin se ihmeellinen energisyys, joka tätä kolmannesta pitäisi edustaa, loikkaa tännekin. Minua vätystää ihan kamalasti, olen kuin murmeli, kurkin vaan peiton alta, että eikö niitä unia voisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa.. Nämä hirveänkamalat pakkaset toki vaikuttaa osaltaan siihen, että energiaa ei ole, kun ei tuolla ulkona voi olla! Jos 27 pakkasastetta ottaa normaalistikin henkeen, niin lisätään siihen vielä astma.. Tuloksena epämuodostunut barbi, joka ei saa happea. Onneksi ukko käyttää koiran pihalla. Tosin snuffekin on sitä mieltä, että pihalla on liian kylmä. Noh, kohta pitäisi lauhtua!

Ja asiasta kukkaruukkuun, minä olen kohta 2kk elänyt melkein kokonaan pelkästään keitetyillä perunoilla/perunamuussilla ja uunilenkillä. Ei hyvä jeesus, miten sitä voikin tehdä mieli! Välistä onnistun sentään syömään jotain muutakin, mutta ainoastaan sitä ruokaa tekee mieli. Onneksi muut ruoat eivät enää ällötä, että pystyn tuolle miehelle tekemään muutakin ruokaa, ettei raukan tarvitse kärvistellä pelkällä hookoonplööllä.
Olisi pitänyt vissiin miettiä ennen kuin nimesi lapsen Potuksi..

Eilen totesin, että minua jäytää aivan järkyttävä masukateus.. Lueskelin muiden blogeja tuskissani ja kadehdin kavereiden jo pullottavia masuja. Toki tajuamista löytyy myös, että parempi kun masu ei ole tässä vaiheessa jo iso ja että tulen todennäköisesti useasti kiroamaan tuota kamalaaihanaa palloa, joka on koko ajan tiellä, mutta SILTI! Minäkin haluan nätin vauvamasun, nytheti.
Pakko sitä oli tänään sitten ottaa (eli nakittaa ukko ottamaan) kuva omasta onnettoman pienestä kummusta, jota nyt ei edes kunnolla voi sanoa vauvamasuksi, ihan silläkin, että saa sitten myöhemmin vertailla, kunhan se alkaa joskus näkymään.
Tässä siis, ihkaensimmäinen "masukuva"!

Rv 13+3

Ei hyvä ihme, on se säälittävä! No, antaa Potun itää..