tiistai 24. heinäkuuta 2012

Valivali

Täysiaikainen. Missä se sitten viipyy?! 

No mahassa, tietty. Ja sen huomaa. Olen huge. Olen valtava. Valitan turhaan, koska oikeasti masu ei edes ole mitenkään hervoton, mutta se on tiellä. En taivu mihinkään suuntaan ja kaipaan niiin mahallaan makuuta, selän pyöristämisestä puhumattakaan. Juuri nyt tekisi mieli mennä tuohon lattialle makoilemaan selälteen, mutta voi olla, että siitä samasta paikasta ukkonen minut löytäisi, kunhan nyt saavuttaa itsensä kotiin. Olen yhtä ketterä kuin keskiverto täytetty puuma! Ja näytän ihan kuplavolkkarilta kun makaan selälläni.

Kovin kamalaa vinkumista tämä minun elämäni nykyään, jos minua kuuntelee, niin saa sellaisen kuvan kuin mikään ei olisi hyvin, kun koko ajan vaan valitan. Näin ei kuitenkaan ole, monikin asia on hyvin. Olen vaan tosi hyvä valittamaan!

Listataanpa asioita, joista olen iloinen/onnellinen:
Sää -KYLLÄ! Vaikka sataa, niin on ihanan viileä.. Silti tässä kämpässä huutaa tuulettimet kolmessa eri huoneessa 24/7.
Suhteellisen hyvä olo - Niin, minulla ei ole liitoskipuja, eikä hirveästi muitakaan särkyjä. Ei kamalasti turvotusta, painoa on tullut vain kohtuullisesti. Maha ei tosiaan ole mitenkään järkyttävän iso ja oikeasti se on tosi kiva.
Potun potkiminen - Tämä on aika kaksipiippuinen juttu. Vaikka välillä koskee ja meinaa itku päästä kun poika lätkii varpailla samaan kohtaan puoli tuntia, niin tietääpähän ainakin, että kaikki on masussa hyvin.
Ukkonen ja muut ihanat - En ymmärrä miten ne jaksaa katsella minua. Enhän minä nykyään edes hymyile tämän valituksen lomassa. Mutta onneksi jaksaavat, muuten en pärjäisi, en millään ilveellä.

Ihan varmasti on miljoona muutakin juttua, mutta en.minä.muista. Aivo sanoi taas vaihteeksi riksrakspoks. Tämä alkaa olla jo ihan naurettavaa, saatan mennä huoneeseen ja seisoa paikoillani viitisen minuuttia ja tajuta, että ei ole mitään havaintoa että miksi siellä olen ja mitä olin tekemässä ennen sitä. Kuvitelkaa minut ruokakaupassa.... Onneksi ei ole ajokorttia ja täten en käy yksin kaupassa. Silti puolet tarvittavista ostoksista jää ostamatta. Nykyään joudun pinnistelemään että tajuan lyhyenkin jutun, mitä joku sanoo, on pakko ottaa katsekontakti ja tapittaa silmiin, aivoissa pyörii nauha "focus...focus...foooo............error" Ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi tuolla ukkosella on pitkä pinna!

Jja kuvaa masusta, joka on kuvissa oikeasti hurjasti isompi kuin oikeasti!

Rv 38+0
Niiiiiin! Ja ONNEA H & A & Pikku-A

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano nyt jottain hyvä immeinen!