Jos et imetä, olet huono äiti.

BULL. SHIT. 

Itse en ole edes kerennyt koettamaan imetystä vielä, mutta nyt jo tuntuu siltä, että luovutan. Ja ihan vaan siksi, kun äitejä syyllistetään AIVAN liikaa, jos imetys ei syystä tai toisesta kuulu heidän vauva-arkeensa.
Joskus imetys ei vaan onnistu. Joskus se vaan ei ole sen äidin juttu. Joskus joskus joskus. Syitä on yhtä monia kuin äitejä, jotka eivät imetä. Ja ihan tosi, se on IHAN OK.
Eiköhän jokainen äiti tiedä mitkä ovat imetyksen edut verrattaessa korvikkeisiin. Tuskin kukaan lopettaa tai päättää olla imettämättä tuosta noin vaan. Mutta ei siitä ressiä tarvitse ottaa. Ei se tee äidistä huonoa äitiä, jos ei imetä. Pääasia on kuitenkin, että lapsi saa ruokaa ja kasvaa, eikös näin? Onhan se todistettu jo miljoonaan kertaan, että ihan yhtä lailla ne lapset kasvaa ja kukoistaa, vaikka söisivätkin korviketta tissimaidon sijaan.

Mikä ihmeen juttu tämä on, että äitejä, jotka eivät imetä, painostetaan ihan kohtuuttomasti, niin neuvolasta, kuin ihan yhteiskunnankin puolesta? Onko se sitten hyvä, että lapsi itkee tissillä kolmatta tuntia, kun maitoa ei tule, tai ei saa otetta ja äiti itkee väsymystä ja pelkoa siitä, että hänet leimataan huonoksi äidiksi, jos lapselleen korviketta antaa? Siihenkö tässä pyritään? Että olisi vielä lisää väsyneitä äitejä, joilla varmasti olisi muutakin huolenaihetta kuin imetys?

Tänään on raskausviikkoja 38+1. Tänään alkoi painostus imetykseen neuvolasta. Tähän väliin huomautan, että itse en ota asiasta ressiä, kuten ehkä edelläolevista teksteistä selviää jo. Mutta entä ne uudet äidit, jotka eivät ole yhtä itsepäisiä kuin minä? Jotka ovat luoneet kuvitelman siitä, miten neuvolan sana on laki? Missään vaiheessa tämänpäiväistä imetyskeskustelua ei minulle sanottu, että on ok, jossei imetys yrityksistä huolimatta onnistu, että ei siitä tarvitse stressiä ja paniikkia ottaa. Että en ole huono äiti jos en imetä.
Neuvola. Siis sieltä pitäisi saada neuvoja, ei painostusta. Faktat pöytään imetys vrt korvikkeet, valitse vapaasti, älä tuomitse kumpaakaan. Kummallakin vaihtoehdolla lapsesi säilyy kyllä hengissä. Minulle sanottiin vain, että sitkeällä yrittämisellä kyllä varmasti onnistuu suositeltu puolen vuoden täysimetys. Sitkeällä yrittämiselläkään ei saa aikaan ihmeitä, jos se maito loppuu, niin se perkele sitten loppuu. Ja se on OK.

Ja sitten astetta koomisempaan aiheeseen..
Löysin ensimmäiset raskausarvet mahastani! Ääää! Elämäni on pilalla! Kukaan ei voi enää ikinä katsoa minuun päinkään! ...eikö mene läpi? No perkeles. Eipä tässä tosissaan ollakaan. Minullahan on teinivuosista lähtien ollut arpia massu täynnä, hieman jos tuli lihottua.. Mutta nyt löytyi ensimmäiset uudet, raskaudesta johtuvat arvet. ..tai mitälie arpiplänttejä. Olisiko niitä yhteensä ehkä hurjat 5. No, onpahan todisteita että olen taistelun käynyt! Muutakin kuin se puklaileva ja itkevä ipana.

Muita tilannetietoja, pojan pää on neuvolatädin mukaan kiinnittynyt ja kun pöydälle könysin, niin heti kuului terkkarin suusta huudahdus, että "Onhan tämä laskeutunut!" ...eläpä? Kävelen kuin olisi keilapallo persiissä, mutta toisaalta, saan henkeä, kai se on mennyt alemmaksi.

Röhhhnä