Torstaina sitä tuli rampattua tuolla terveyskeskuksessa ihan huolella. Ensin neuvolassa, jossa sain ihmeekseni kuulla, että SF-mitta on ihan yläkäyrällä. Ja minä kun tuskaisina hetkinä mietin, että ei se kasva ollenkaan.. Paino ei ollut noussut yhtään, kotivaaka näytti painon pudonneen, mutta neuvolassa oli vaatteet päällä, toisin kuin kotona. Kaikenkaikkiaan suhteellisen mukava reissu, napinaa tuli edelleen ruokatottumuksista. "Innolla" odotan parin viikon päästä olevaa ravintoterapeuttia, että kuinka paljon sieltä kuuluu valitusta.
Myöhemmin iltapäivällä kävin sitten keskutelemassa oman lääkärin kanssa pikkuhiljaa takaisin hiipineestä masennuksestani.
Olen siis masennuksen kanssa taistellut muutamaan otteeseen aiemminkin ja nyt sitten ollaan samassa tilanteessa taas. Lääkitys ja keskusteluapua. Tosin itsediagnosoitu tila taas kerran. Lääkityksen aloitin jo eilen ja toivon, että tilanne alkaa paranemaan. En jaksaisi enää itkeä joka päivä, eikä tämä minun jatkuva huono olo tee hyvää Potullekaan. Lääkkeet ovat samoja, mitä olen aiemminkin syönyt, joten positiivisesti ajatellen uskoisin, että jo viikon päästä on paljon parempi olla. ...Sitä odotellessa.
Sitten positiivisempiin aiheisiin! Meillä liikutaan niin, että äitikin tajuaa jo! Tuli ihan hölmö olo, kun istuin autoon, lähdettiin liikenteeseen ja masussa tuntui muljuamista. No, isin ipanaattorihan siellä painaa kaasupoljinta ja hilluu kun isi tekee samoin. Suurinpiirtein tähän malliin:
Ja sitten vielä kuvaa kasvaneesta masusta:
 |
| Rv 18+2. Nyt voi kuvata jo paidan kanssa, hurraa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano nyt jottain hyvä immeinen!