Hei, me ollaan hengissä!

"Anna mulle tuti, jooko! Oikeesti!" -Uhmis 2,5v

Jos sitä vaikka pyyhkisi pölyt tästä vanhasta blogista ja alkaisi taas kirjoittelemaan. Miljoonasti kaikkea tapahtumaa on mahtunut tähän puoleentoista vuoteen, kun äiti on ollut laiska, eikä ole jaksanut kirjoittaa. Toki vain pikkulapsi-arkea, ei mitään mullistavaa. Paitsi tuo uusi elämä masussa, mutta siitä enemmän myöhemmin, nyt puhutaan Jakesta.

Pikkumiehen uusivuosi

Nimittäin tuo poika on sellainen moottoriturpa, ettei se ole hetkeäkään hiljaa! Paitsi unissaan. Kovasti on pojalla asiaa ja yllättävän selkeästi tuo puhuu ikäisekseen. Ei tarvitse tuntemattomienkaan paljoa kysellä, että mitenkä oli. Kyllä meidän poika kertoo. Ja tahtoo. Ja ei tahdo.
Täytyy sanoa, että kyllä on kuin peiliin katsoisi, kun tuo uhmamonsteri nostaa päätään. Mikään ei ole hyvin ja mikään ei pienen ihmisen päätä käännä, jos hän on päättänyt, että homma menee näin. Välistä sitä toivoo, että itselläänkin olisi edes hieman pidempi pinna, niin ei sinne lapsen tasolle laskeutuisi niin usein. Mutta kasvuahan tämä on itselleenkin.
Varsinkin viime päivinä, kun ulkona on ollut ihan hölmönä pakkasta ja me ollaan oltu kipeinä, niin ei olla päästy ulos ja sen kyllä pojasta huomaa. Voi terve miten voi noin pienessä ihmisessä olla virtaa! Tämä on selkeästi vaikuttanut myös päiväuniin ja yöuniin, ihme perseilyä tuo nukkumaanmeno nykyään. Jätkä möllii hiljaa ja rauhallisesti sängyssään, välistä yli kaksikin tuntia! Siinä ajassa minä olen ehtinyt simahtaa jo pariinkin otteeseen omaan sänkyyni ja yrittänyt tehdä lähtöä makkarista useaan kertaan, jolloin alkaa huuto. Uskottelen itselleni, että tämä on vain vaihe, joka menee kyllä ohi. ..saas nähdä.


Tosiaan, meikäläisen mahassa on taas elämää, enkä puhu nyt aktiivisesta suolistosta.
Viikkoja on suunnilleen 11 ja risat, ainakin varhaisultran mukaan. Eri asia on sitten, että luotetaanko siihen mitenkä tarkasti, ultraajan mittaukset nimittäin heittelivät ihan hölmönä ja itsellä ainakin on sellainen kutina, että ollaan paljon pidemmällä, kuin mitä ultra silloin näytti. No, max pari viikkoa NT-ultraan, silloinhan tuo selviää.
Tänään oli ensimmäinen neuvola, jonka piti siis olla jo aikoja sitten, mutta joku mamma komeasti unohti sen. En tiedä olenko kasvanut aikuiseksi, vai mikä tässä on, mutta tällä kertaa en edes halunnut listiä neuvolan tätsykkää missään vaiheessa! Oli ihan mukavaa jopa. Sydänäänetkin kuuluivat oikein komeasti.

Siellä pieni Papu! 

Katsellaan, missä vaiheessa kerkeän kirjoittamaan uudemman kerran. Sunnuntaina nimittäin lähdetään koko perheen ensimmäiselle yhteiselle risteilylle! Jänskättää! Jakekin vetää perässään omaa pingviini-matkalaukkuaan ja hokee, että "Mennään tiste-laiva! Joo, mennään tiste." (Tiste=Risteily) Pitäkäähän peukkuja, ettei uhmahirviö hyökkää laivalla..