maanantai 14. tammikuuta 2013

Imetys ja sen loppu

"Vittu. Mitä. Paskaa." 

Tässäpä aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Nimittäin meidän imetyskokemuksista.

Raskauden aikana ja ennen raskautta olin ajatellut, että tottahan minä imetän, jos se vain onnistuu. Alusta asti oli selviö, että pullostakin maitoa tarjotaan, vaikka se hämmentää lapsen imuotetta ja vaikka korvikkeet ovat pahasta ja minä kamalanhirveä huono äiti jos sellaista lapselleni syötän.

No, poika syntyi ja ensimmäiset tipat syötiin synnytyssalissa. Lapsi ei saanut itse hamuta rintaa kuten olin halunnut, päällepäsmäri kätilö piti huolen siitä että minun toiveillani ei ollut mitään väliä.
Osastolla sain kerran nopeasti imetysohjausta, lapsi sai imuotteen kondikseen ja minä imetin. Enempääkään imetysohjausta en olisi tarvinnut, homma toimi. Ongelmana oli se, että mieltäni ei täyttänyt se autuas tunne, miten vain minä voin ruokkia lastani, yhteenkuuluvuuden tunne lapsen syödessä jäi vain toiveeksi.
Synnärillä jo sain (ja pyytämättä) Lansinohia kipeisiin rinnanpäihin. Ja totta helvetissä ne olivat kipeät, ei sellaiseen touhuun totu hetkessä. Tämäkään ei ollut mikään yllätys, olin rintojen kipeyttä osannut odottaakin. Samaten sitä kipua osasin odottaa, kun maito pakkautui rintoihin ja koko rintavarustus oli kova kuin kivi. Poika mätysti sen minkä ehti, minä majailin sohvalla pojan, mehupurkin ja Lansinoh-tuubin kanssa. Kun poika oli saanut syötyä, rintapumppu alkoi laulaa. Sohvaan kului minun ahterini kokoinen kuoppa ja jatkuvasta istumisesta tuli peräpukama.

Kuten sanottua, homma toimi.
Mutta.
Minä en tykännyt imettää. Se oli sanalla sanottuna ihan syvältä.
Yritä nyt tällaisten riipputissien kanssa saada lapsi lähelle itseäsi, jumalauta sehän tukehtuu kun koko tissi peittää penikan naaman! Toisella kädellä sitten tissiä sivuun että ipanaattori saa happea.
Koko imetysliivit ja imetyspaidat -systeemi on helvetin hankala! Paidat eivät istu ja niiden kanssa on helvetin hankala puljata, kun lapsi tahtoo ruokaa nythetivälittömästi. Liviit eivät tue ja tällaiset hehtaarihinkit tarvitsevat sitä tukea! Toki tukeviakin liivejä saa, mutta ei minulla ole varaa törsätä monia kymmeniä euroja sellaisiin, työtön sosiaalipummi. Öisinkin pitää olla liivit (toki yöllä on hyvä kun ne ovat sellaiset röllykät), ettei koko helvetin sänky ui maidossa.
Minulla ei ole ongelmaa esitellä ryntäitäni vaikka koko maailmalle, jos tarkoituksena on saada lapselle ruokaa, mutta olisi nyt perkele se esittely edes helpompaa.

Lisäksi imetyksen lopetuspäätökseen vaikuttivat minun allergiani. Mulla on todella suppea ruokavalio muutenkin, olen allerginen mm. kaikille hedelmille paitsi ananakselle ja kaikille kypsentämättömille rehuille. Ja kypsennetyt on hyiyäk.
Jake kitisi koko imetyksen ajan mahakipujaan. Tiedä sitten, että mikä ruoka-aine oli kyseessä mikä toisen mahaan kävi, en alkanut selvittämään jättämällä alunperinkin helvetin suppeasta ruokalistastani vielä jotain pois.
Minulle on turha tulla sanomaan, miten äidinmaito on parempaa kuin korvike, koska meikäläisen ruokavaliolla kakara ei todellakaan saa puoliakaan niistä vitamiineista mitä pitäisi, toisin kuin korvikkeesta. Voi olla, että korvike edistää allergioita, mutta jos lapsi on äitiinsä tullut, niin ei niiltä voi välttyä muutenkaan.

Minä imetin kolme viikkoa ja lopetuspäätös oli helpotus. Jake kasvaa ja kukoistaa, vatsa pelaa paremmin kuin imetysaikana ja yhtäkään allergisoivaa ruoka-ainetta ei ole tullut vielä vastaan.
Tiedä sitten että miten imetys menee mahdollisen seuraavan lapsen kanssa, sen näkee aikanaan. Voihan se olla, että se onkin sitten kivaa.

Nomnom, Jake ite!

Mitenkäs armaiden lukijoiden imetyskokemukset? Joko saan sapiskaa huonona äitinä imetyksen lopettamisesta? 

8 kommenttia:

  1. Löysinpäs sattumalta blogiisi ja luin sen läpi yhdeltä istumalta ja pakko nyt kommentoidakin :)

    Itse imetin n. 3 kk. Ihan sairaalasta asti pikkuneiti sai korviketta, kun itse olin sen verran heikossa hapessa synnytyksen jälkeen, että vauva oli paljon hoitsujen hoivissa. Kotonakin jatkettiin korvikkeella, mutta myös imetin. Vähitellen maidontulo hupeni ja korvikkeeseen jouduttiin turvautumaan aina vain useammin. Sitten imetys loppui kokonaan.

    Ei se imettäminen ihan täysin tuntunut "mun jutulta", joten ei jäänyt harmittamaan, että en voinut imettää kauemmin. Hyvin neiti kastoi korvikkeellakin, eikä ole ainakaan vielä allergisoinut (paitsi ihan pienenä porkkanasta, mutta nykyään sekin käy) ja neidillä on nyt ikää vuosi ja 4 kk.

    Muutenkin ipana on pysynyt kaikin puolin terveenä. Ei ole ollut kuin pari flunssaa ja nekin suht lieviä. Eipä se korvike tainnut meidän lasta pilata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, tervetuloa mukaan! :)

      Juu, tokkopa tälle meidän junnullekaan kasvaa sitä toista päätä vaikka korviketta ja purkkiruokia lapselle syötänkin. ;)

      Poista
  2. Minä imetin Paulaa n. 2kk maitoa tuli alkuun paljoooon mut sit se vaan alkoi loppumaan ja hyvin on neiti kasvanut vauvasta isoksi tytöksi.
    Samulia n. 2vko:a alkuun sitä tuli mut jotenki ei se tuntunut toimivan ja kun alkoi joka ilta itkemään tunninkin että rauhoittui joten päätin lopettaa omatoimisesti sitten ja hyvin tuo voi ja kasvaa sekin niin isoa poikaa jo.
    Korvikkeella se ei sit jatkanut sitä itkuparkua vaan nekin loppui.

    Jos ei toimi niin ei toimi, ei kukaan syytä huonoksi äidiksi sinä sentään yritit niinkuin moni muu kaikilla se ei sovi jostain syystä. :)
    Hanuria voi näyttää niille jotka haukkuu huonoksi äidiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula ja Samuli on kyllä hienoja lapsia. :)

      Ja toki tervetuloa vaan haukkumaan huonoksi äidiksi, voidaan katsoa kummaltako loppuu teksti ensin. ;)

      Poista
  3. Terrrvee!

    Minuu hiukan harmittaa että en oo käynyt kommentoimassa tuota ennen liebster blogi kirjoitustasi itään ja nyt tuntuu tyhmälle mennä sinne väliin joten kirjotan vaan tänne kaikkee. ;D Hehehe.

    Meikällähän oli kanssa ivan järkyttävät imetyskokemukset muistaaksnei ekan 2kk tai vähintään ekan kuukauden, ihan tarkka en ole. Kävi kipeetä ja niskat vetivät itsensä myös ihan jumiin. Silti pakotin itseni opettelemaan imettämään ensin istualleni ja sitten seisaalleni ja samalla jopa kävellen. Kyllä se jossain vaiheessa helppas kun Kettu oppi pitämään siitä nännistä kunnolla kiinni. Ah hahaaa sitten onnistui. Vasta myöhemmin tuli se fiilis että JES meikään ruokkii ja se kasvaa minusta saamallaan maidolla. En silti tuntenut itseäni (tai vieläkään) korvaamattomaksi. Tunnekylmyyttä? Ei. Tiedän vaan että kasvaahan nuo ilmankin äitin tissiä. Mulla vaan kävi hyvä säkä kun imetys alkoi jossain vaiheessa oikeasti sujua ja sujuu muuten edelleenkin. :) Saa nähdä miten käy lopetuksen kanssa. :,D Sain muuten minäkin pukam(i)an enkä tiennyt ollenkaan sellaisista. SÄikähdys oli suuri kun alkoi valua takapuolesta verta ihan älyttömästi. Lääkärissä sanoivat vaan aijemmin että "On normaalia että käy kipeeää.." Voi helkkari niiden normaliuksien kanssa. Normalius was in my ass! olisivat varoittaneet edes neuvolassa että niin voi käydä ja pukamia tulla. Täysintietämättömänä panikoin ja tuskastein KUUKAUSIA siitä kivusta. Hitto ärsyttävää.

    Niin mutta Jake on söpö ja näyttää kasvavan hirmusta kyytiä (kuten kaikki vauvat varmaan). Ihana että oot jatkanut nyt taas tähän blogiin kirjoittelua kun siihen toiseen et kerinnyt paljoa purkautua.

    Jea pitää tässä toi Liebsteri jossain vaiheessa viedä, kiitos. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MITÄHÄH, miksen mää ole huomannut tätä viestiä! O.o

      Ja juuup, totesin että helpommaksi tulee vinistä täällä sittenkin kuin pitää kahta blogia samasta aiheesta, eri sävyyn. :D Siinähän kukkahattutädit shokeerautuvat jos mielensä tekee, eipä tämäkään entry ollut siitä sievemmästä päästä. ;)

      Poista
  4. Ekat 3 viikkoa oli yhtä helvettiä. Poika huusi pää punaisena sellaiset puol tuntia ennenkun sai imuotteen. Sen jälkeen helpotti. 7,5kk ikäisenä lopetti tissittelyt yhtäkkiä.

    Seuraavaa lasta imetän tottakai, mutta nyt ainakin tiedän että se alku on yhtä tuskaa. Samoin se "imetys on kätevä keino karistaa raskauskilot"-mantra on varmaan suurin huijaus ikinä. Mun paino lähti laskuun vasta kun imetys loppui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös teillä tullut plussaus niitä aikoja kun poitsu lopetti imemisen? Olisiko se sitten vaikuttanut jollain tavalla..

      Minä voinkin olla tuosta painosta ihan hiljaa. Raskauskilot tulivat, osa lähti ja nyt onkin sitten post-pregnancy -kiloja tullut ihan munana kun vaan möllin kotona. Onneksi kohta on kevät ja kesä, pääsee ulos ilman että tarvii pakata ipanaa ihan miljoonasti!

      Poista

Sano nyt jottain hyvä immeinen!