Imetys ja sen loppu

"Vittu. Mitä. Paskaa." 

Tässäpä aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Nimittäin meidän imetyskokemuksista.

Raskauden aikana ja ennen raskautta olin ajatellut, että tottahan minä imetän, jos se vain onnistuu. Alusta asti oli selviö, että pullostakin maitoa tarjotaan, vaikka se hämmentää lapsen imuotetta ja vaikka korvikkeet ovat pahasta ja minä kamalanhirveä huono äiti jos sellaista lapselleni syötän.

No, poika syntyi ja ensimmäiset tipat syötiin synnytyssalissa. Lapsi ei saanut itse hamuta rintaa kuten olin halunnut, päällepäsmäri kätilö piti huolen siitä että minun toiveillani ei ollut mitään väliä.
Osastolla sain kerran nopeasti imetysohjausta, lapsi sai imuotteen kondikseen ja minä imetin. Enempääkään imetysohjausta en olisi tarvinnut, homma toimi. Ongelmana oli se, että mieltäni ei täyttänyt se autuas tunne, miten vain minä voin ruokkia lastani, yhteenkuuluvuuden tunne lapsen syödessä jäi vain toiveeksi.
Synnärillä jo sain (ja pyytämättä) Lansinohia kipeisiin rinnanpäihin. Ja totta helvetissä ne olivat kipeät, ei sellaiseen touhuun totu hetkessä. Tämäkään ei ollut mikään yllätys, olin rintojen kipeyttä osannut odottaakin. Samaten sitä kipua osasin odottaa, kun maito pakkautui rintoihin ja koko rintavarustus oli kova kuin kivi. Poika mätysti sen minkä ehti, minä majailin sohvalla pojan, mehupurkin ja Lansinoh-tuubin kanssa. Kun poika oli saanut syötyä, rintapumppu alkoi laulaa. Sohvaan kului minun ahterini kokoinen kuoppa ja jatkuvasta istumisesta tuli peräpukama.

Kuten sanottua, homma toimi.
Mutta.
Minä en tykännyt imettää. Se oli sanalla sanottuna ihan syvältä.
Yritä nyt tällaisten riipputissien kanssa saada lapsi lähelle itseäsi, jumalauta sehän tukehtuu kun koko tissi peittää penikan naaman! Toisella kädellä sitten tissiä sivuun että ipanaattori saa happea.
Koko imetysliivit ja imetyspaidat -systeemi on helvetin hankala! Paidat eivät istu ja niiden kanssa on helvetin hankala puljata, kun lapsi tahtoo ruokaa nythetivälittömästi. Liviit eivät tue ja tällaiset hehtaarihinkit tarvitsevat sitä tukea! Toki tukeviakin liivejä saa, mutta ei minulla ole varaa törsätä monia kymmeniä euroja sellaisiin, työtön sosiaalipummi. Öisinkin pitää olla liivit (toki yöllä on hyvä kun ne ovat sellaiset röllykät), ettei koko helvetin sänky ui maidossa.
Minulla ei ole ongelmaa esitellä ryntäitäni vaikka koko maailmalle, jos tarkoituksena on saada lapselle ruokaa, mutta olisi nyt perkele se esittely edes helpompaa.

Lisäksi imetyksen lopetuspäätökseen vaikuttivat minun allergiani. Mulla on todella suppea ruokavalio muutenkin, olen allerginen mm. kaikille hedelmille paitsi ananakselle ja kaikille kypsentämättömille rehuille. Ja kypsennetyt on hyiyäk.
Jake kitisi koko imetyksen ajan mahakipujaan. Tiedä sitten, että mikä ruoka-aine oli kyseessä mikä toisen mahaan kävi, en alkanut selvittämään jättämällä alunperinkin helvetin suppeasta ruokalistastani vielä jotain pois.
Minulle on turha tulla sanomaan, miten äidinmaito on parempaa kuin korvike, koska meikäläisen ruokavaliolla kakara ei todellakaan saa puoliakaan niistä vitamiineista mitä pitäisi, toisin kuin korvikkeesta. Voi olla, että korvike edistää allergioita, mutta jos lapsi on äitiinsä tullut, niin ei niiltä voi välttyä muutenkaan.

Minä imetin kolme viikkoa ja lopetuspäätös oli helpotus. Jake kasvaa ja kukoistaa, vatsa pelaa paremmin kuin imetysaikana ja yhtäkään allergisoivaa ruoka-ainetta ei ole tullut vielä vastaan.
Tiedä sitten että miten imetys menee mahdollisen seuraavan lapsen kanssa, sen näkee aikanaan. Voihan se olla, että se onkin sitten kivaa.

Nomnom, Jake ite!

Mitenkäs armaiden lukijoiden imetyskokemukset? Joko saan sapiskaa huonona äitinä imetyksen lopettamisesta?