sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Superhypermegapostaus

"ÄH! PUH! PÖH! PAH!" 

Minun oli tarkoitus kirjoittaa synnytyskertomus ja ristiäisistä, ennen kuin alkaisin kuulumisia rustaamaan. Mutta eihän siitä nyt tule sitten mitään. Aivo on äitiyslomalla ja minä myös. Joten kuulumisia it is! Ja jos pieni ristiäiskatsaus, niin on sekin alta sitten. Synnytyskertomusta odotettaessa.

Pikkumies on kohta 3kk ja iso mies onkin! 2kk neuvolassa mitat olivat seuraavanlaiset:
5652g ja 59,5cm.
Muutaman päivän päästä on 3kk neuvola, saas nähdä miten paljon tuo jättiläinen painaa, kun ei äiti jaksa edes ukkelia jumpata ylösalasylösalas. Korkeintaan ylös. Niin no, alaskin samalla vaivalla.
Kielen näyttö ja syljen pärryytys ovat ihan huippukivoja juttuja. Peili on paras kaveri ja Kummitus sitäkin kivempi. (Tässä välissä tutin uudelleenasennus kohtaan Suu.)

Ukko ja Peilin Ukko
Vielä viikko sitten meillä nukuttiin joka yö putkeen n.8 tuntia ja sen jälkeen vielä torkkuja parin tunnin ajan. No, ei enää! Viime yönä ukkelsson heräili klo 00, 03, 05 ja ylös noustiin yhdeksän kantturoilla. Justiinsa kun pääsin hehkuttamaan että miten hyvin meillä yöt jo menee.. Paskan marjat. Niin ihanaa aikaa kuin tämä 3kk uuden jännän hurjan huomaaminen onkin, toivoisin että jäbä malttaisi nukkua sitten senkin edestä.

Päiväunille mennään ulos heräämisajasta riippuen noin yheksältä-kymmeneltä. (ja taas uudelleenasennus, tästäkään ei vissiin tullut helppo yö..) Ennen päiväunia syödään (kerralla aina ~200ml Nutilonin oranssia), jutellaan ja hengaillaan leikkimatolla kun äitellä ei meinaa silmät kestää auki millään. Onneksi Lapanen-kummitus ja muu haamujengi viihdyttää poikaa kun mamma jumii.
Ulkona koisitaan 3-4h, sitten taas syödään ja jutustellaan ja kun noin tunnin päästä pojan suusta alkaa kuulua pahaenteinen (vanhaa puhelinta muistuttava, kurkkuärrällä varustettu) rrrinnnggg rrrrriiiinnnnngg, tietää että ulos pitää päästä nukkumaan ja heti!
Sitten taas syöpöttelyä ja juttelua. Hyvällä tuurilla vielä yhdet pidemmät torkut. Mutta sitten ei oikein meinaakaan enää olla kiva mennä nukkumaan. Ehei, jätkä torkkuu puolisen tuntia kerrallaan (jona aikana käydään tutti asentamassa uudelleen väh. 2krt), itkee väsymystään ja nauraa itkun lomassa. Illat on meillä yhtä show'ta yleensä. (Tässä välissä uudelleenasennus ja asennonvaihto) Kahdeksan-yhdeksän maissa yritetään syödä, käydä pesulla ja mennä nukkumaan. Yleensä pikkumies tiputtelee tutia vielä kymmeneltäkin. Kello nyt 22.27. ja minä NIIN toivon, että tuo äskeinen asennus oli viimeinen tältä illalta..

Mutta vaikka illat ovatkin vaikeita ja minun lyhyt pinnani koetuksella, on tämä silti aivan ihanaa. Rrrakastan tuota junioritason kansalaista ihan hävyttömän paljon.
Enkä ole ainoa, jos tuo ei muuta osaa, niin sydämiä se vie! Since the first breath ja sillee. Lässynlässynlää.
Ristiäisjuttuihin, ennen kuin menee niin imeläksi että kaikilta putoaa hampaat suusta. (Asennetaan tutia...12%)


30.9. sai meidän pieni Pottu nimekseen Jarkko Eero Oskari. Tutummin Jake. Pikkumies oli varsin kiltisti, itku pääsi vain kerran papin horinoiden päälle. Vieraita oli melkein 30, vaikka paikalla oli vain sukulaiset ja kummit, plus yksi Artisti ja kolme avecia. No, onneksi ruokaa riitti (vielä viikoksi kotiinkin) ja tila oli suuri. Saimme käyttöön Ukkosen vanhan koulun ruokalan. Kuulostaa karulta, mutta hieno siitä tuli! Ja saimme käyttää myös keittiötä, onhan Jaken kummi siellä valtiattarena. Äitini on k.o. koululla töissä ja minäkin olen siellä sijaistellut. Lisäksi äitini ja aikanaan myös mummoni on käynyt koulua siellä. Eli paikka oli vallan mainio historialtaan meidän ensimmäisen ipanaattorin ensimmäisille juhlille. (JES, ukko tais tippua!)

Viikkoa myöhemmin kummityttöni Pulu liitettiin pyhässä kasteessa blaablaa.. 
Nnniiin! Meinasi unohtua! Meillä maisteltiin tänään perunaa! (ensimmäistä kertaa viikko sitten ja taas tänään) Jake sai hurjat 3 lusikankärjellistä suussa myllättäväksi ja ulossyljettäväksi. Irvistyksiä ei tullut, ilmeisesti oli vain outoa kun oli jotain muuta kuin maitoa tai sormet tai harso suussa.

Potut Pottuina!
Jooo, sammu se! Todistan sen!

Blogger on sitä mieltä, että meillä nukutaan väärin päin. Kiitos tästä! 

2 kommenttia:

  1. Johan me sovimme ukon ollessa masussa, että mummille ollaan ihania ja ei kiukuta, äiti ja isä on sitä varten. Rakas tyttärenikin (Jarkon äiti) osasi huutaa joka ikinen päivä klo 15 - 18 2kk ajan. Koita nyt vain kestää =0)

    VastaaPoista
  2. <3

    Voi ettäää. Ihana kuulla susta (tai siis teistä) pitkästä aikaa.

    En halua pelotella mutta hiukan ravistella tulevaa kohden sillä että kohta teijän pieni Jake alkaa nukkumaan päivällä vähemmän. Just kun musta tuntui että meillä on Ketukan kanssa nyt hieno rytmi (suuunnilleen tai sinne päin edes) niin eiköhän kaikki menneet ihan uusiksi.

    Tsemppiä varsinkin yönukuttamisia kohtaan Meikä ei osaa sitten ollenkaan. Tässä just oon treenaillut perjantaista lähtien ilman tissiä ja ei toimi ei.

    VastaaPoista

Sano nyt jottain hyvä immeinen!