Ei saatana! Hihihi.. Ei helvetti. Hihihihihihi.. Ei tää voi-hihihihihihihihi.
Tiedän, etten saisi olla iloinen, tiedän, että naaman ei pitäisi olla näin leveässä virneessä, mutta en vaan voi sille mitään! Jumalauta minä saan vauvan!
Aamulla päätin, että tänään on pakko se testi tehdä, että saisin taas jatkaa normaalia elämääni. En odottanut kovinkaan suuria, kuukautiset olivat ennenkin olleet jopa kuukauden myöhässä, joten ihan rutiinilla apteekkiin ja kotiin pissimään tikkuun. Jotenkin vaan oli erilainen fiilis tällä kertaa ennen vessaanmenoa, vaikka negatiivista odottelin taaskin. Kun sitten tikkuun alkoi muodostua kaksi viivaa, eikä vaan yksi, niin piti ihan ottaa lavuaarista tukea ja yrittää olla nauramatta ääneen.
Mitenkä se nyt positiivista, kun ei se ennenkään. Ei helkkari, ei tähän elämäntilanteeseen voi lasta tuoda. Pitikö se testi tehdä nyt kun isäntä on kertausharjoituksissa. Ei ole todellista, mun sisälläni kasvaa uusi elämä. VIHDOIN minä saan sen oman pienen palleroisen!
Mielessä risteili ajatuksia ihan laidasta laitaan, hurjaa epäuskoa ja tuskaa, toisaalta naamalla oli mahdottoman leveä hymy, jota en saanut millään laskemaan.
Muutaman päivän jouduin itsekseni pohdiskelemaan kaikkea, isäntä oli tosiaan kertaamassa, että mitenkä armeijan harmaissa ollaan ja muille en halunnut kertoa ennen kuin toinenkin syyllinen oli tietoinen pienestä vahinkolaukauksesta. Sitten pääsi vihdoin sanomaan tuolle mörököllille, että "Tervetuloa kotiin, isi." ..Tosin en minä ihan niin julma ollut, että noin sitä olisin kertonut, olihan tämä aikamoinen shokki myös itselle, saati sitten tuolle, jolle en ollut maininnut mitään kuukautisten myöhästymisestä, se kun on minulla niin tavallista nykyään.
Onneksi uutinen oli alkujärkytyksen jälkeen herrallekin suhteellisen iloinen, eikä tullut naputusta siitäkään, kun ilmoitin, että abortti ei ole minulle vaihtoehto, ellei myöhemmin ultrassa näy jotain hälyyttävää.
Yhdessä alkoi kauhun- ja ilonsekainen odotus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano nyt jottain hyvä immeinen!